|
Mielipidekirjoitus HäSa 27.1.2012:
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekan ja apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon vastine 20.1.2012 kirjoittamaani kolumniin kaipaa jatkoa, sillä keskeisiin kysymyksiin ei edelleenkään ole vastauksia. Väite, että konserniohjeita olisi noudatettu täydellisesti ei pidä paikkaansa. Kantolan Kiinteistöt Oy:n sijoituksesta ei ole pöytäkirjoissa yhtään päätöspykälää, eikä kaupunginhallitus kuntalain ja kaupungin hallintosäännön mukaan voi tehdä päätöksiä pöytäkirjan ulkopuolella.
Teknologiakeskus Oy Innoparkin tytäryhtiöistä vastaa kokonaisuudessaan osakeyhtiölain mukaisesti yhtiöiden johto. Vastuuta virheistä, joiden perusteella tytäryhtiöt ovat joutuneet verottajan protestilistalle, ei voi siirtää ulkopuolisille, kuten vastineessa tehdään.
Kaupunginvaltuusto on kokouksessaan 6.9.2010 §12 päättänyt Suomen autokaupan keskuksen / Sunny Car Centerin perustamisesta. Yhtiön rakennuslupahakemus tuli vireille 5.8.2011. Ympäristö- ja rakennuslautakunta myönsi luvan 9.11.2011. Tilaajajohtajan päätösehdotuksessa, jonka perusteella lautakunta teki päätöksen rakennusluvan myöntämisestä lukee ”Rakennusalue on kokonaisuudessaan kaupungin omistuksessa. Kaupungin antama valtakirja rakennusluvan hakemista varten on hakemuksen liitteenä”.
MRL:n 131§ 1.mom mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa. Tällaiseksi selvitykseksi käy maanomistajan eli kaupungin antama valtakirja rakennusluvan hakemista varten. Kävin läpi rakennuslupahakemuksen 25.1.2012. Liitteissä ei ollut tilaajajohtajan mainitsemaa kaupungin valtakirjaa. Kaupunginhallituksen olisi pitänyt tehdä päätös rakennusluvan hakemisesta ja valtakirjan antamisesta Sunny Car Centerille ennen hakemuksen vireille saattamista 5.8.2011. Päätöstä ei kuitenkaan kaupunginhallituksen pöytäkirjoista löydy. Onko rakennuslupa edes voimassa?
Elinkeinoelämän tukemisessa ja maanhankinnassa on oltava äärimmäisen tarkka, eikä investointeja tule tehdä yleistasoisten perustelujen pohjalta. Ennen kuin julkista rahaa sijoitetaan, on seikkaperäisesti selvitettävä, onko sijoitus tuottava. Julkisuuteen ei ole toistaiseksi tullut vakuuttavaa tietoa Sunny Car Centerin menestymismahdollisuuksista. Myöskään luvattua tietoa sijoittajista ja sopimuksen tehneistä automoguleista ei ole. Vastineessa mainitut tuotto-odotukset jäävät tarkentamattomiksi. Onko laskutettu rakennuslupamaksu myös maksettu? Miksi hanke on pysähdyksissä eikä jo ala työllistää urakoitsijoita?
Mainitsin kolumnissani, että ”laittomuuksiin luistelevia bisnesmiehiä löytyy välillä myös virkamiesten joukossa”. En viitannut omiin virkamiehiin, kuten vastineessa virheellisesti väitettiin. Ongelma on laajempi, eikä koske yhtä kaupunkia tai edes yhtä maata. Näitä tapauksia tutkitaan jo.
PS. SCC:n rakennuslupahakemuksen liitteenä löytyi kyllä yksi valtakirja. Siinä SCC:n toimitusjohtaja Markku Ritaluoma valtuuttaa arkkitehtitoimiston edustajan hakemaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen luvan SCC:lle. Missä on selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa?
Julkaistu kolumnina Hämeenlinnan Viikkouutisissa 20.1.2012
Vanajaveden rannoilla paistaa jo aurinko, mutta talousrintamalla se ei juuri lämmitä. Yhden kärjen sijoitukset ovat entistä suurempia riskejä, eikä kotiäitien saati yhteisistä rahoista vastuussa olevien pitäisi niihin rahojansa syytää. Varmimpia sijoituskohteita ovat ne, jotka sietävät suhdanteiden vaihteluja muita paremmin eli perustarpeisiin liittyvät bisnekset. Ainahan me tarvitsemme esimerkiksi energiaa, ruokaa, juomaa ja lääkkeitä.
Hämeenlinnassa on aikojen saatossa tehty melkoisia riskisijoituksia, joista vain pieni osa tuottaa haluttua tulosta. Moottoritien katteeseen sijoittamisen onnistumisprosentti on kohtuullinen, sillä moniin aloihin tukeutuva mausoleumi pystyy paikkailemaan sisäisillä bisnes-muutoksilla jonkun alan alamäkeä. Toinen asia onkin sitten, miten keskustan yritykset pysyvät pystyssä kun kaupan painopiste siirtyy katteelle.
Teknologiakeskus Innopark Oy on jatkossakin tappiollinen sijoitus, eikä kahden tyttären päätyminen verottajan protestilistalle suinkaan helpota tilannetta. Myös aktiivisen hämeenlinnalaisen yrittäjän, Kari Ilkkalan laatima kantelu –rypäs oikeusasiamiehelle varmistaa osaltaan sen, ettei Innoparkin sotkuja haudata selvittämättä.
Riskisijoituskohde nimeltä Sunny Car Center ei ota noustakseen, vaikka kaupunki onkin sijoittanut siihen jo reippaasti euroja. Hämeenlinnan kaupunki on osakkaana 100 000 eurolla, jonka lisäksi kaupunki on upottanut konkreettisesti maahan 800 000 euroa. Tämä upotus on ollut ilmeisen riittämätön, sillä euroja tulee uppoamaan vielä lisää. Me hämeenlinnalaisethan tiedämme, että Tiiriön maaperä on aikamoista lillinkiä…. Kantolan Kiinteistöt Oy (100% kaupungin omistama strateginen tytäryhteisö) sijoitti viime kesänä Sunny Car Centeriin noin 300 000 euroa. Tätä sijoitusta ei ole vastoin konserniohjeita käsitelty kaupunginhallituksessa lainkaan. Lisäksi Virtaa Hämeeseen Oy, jossa Hämeenlinnan kaupungin omistusosuus on 25,548% on sijoittanut aurinkoiseen kohteeseen 150 000 euroa.
Kaupunki on siis todistettavasti syytänyt rahaa Sunny Car Centeriin yli 1,2 miljoonaa euroa. Näin sijoitetut rahat ovat toistaiseksi näkyneet mainoksissa ympäri Hämeenlinnaa niin erilaisten pamppujen, taksien kuin jäähallinkin kyljissä. Luvattua listaa sijoittajista ja sopimuksen tehneistä automoguleista ei kuitenkaan ole toistaiseksi pullahtanut esiin.
Sunny Car Center –hankkeen työt etenevät toimitusjohtajan mukaan ”kunhan olosuhteet ovat otolliset”. Mitäköhän tällä tarkoitetaan? Otollista noususuhdannetta vai uusia, otollisia sijoituksia kaupungin suunnalta? Vai onko kaupungin osalta loppuen lopuksi kyse täydellisestä hukkasijoituksesta eli rahanreikäbisneksestä?
Kaupungin konserniohjeet ovat siis voimassa ja kaikkien konserneista vastuussa olevien tulee niitä noudattaa. Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei kaupunkikonsernin tytäryhtiöiden hallituksilla taida olla edelleenkään edellytyksiä pitää hommaa hanskassa ja riskejä järjen rajoissa.
Riskeillä leikkiviä ja laillisuuden rajamailla tai laittomuuksiin luistelevia bisnesmiehiä löytyy välillä myös virkamiesten joukosta. Omia bisneksiään touhuilevat herrat kun eivät muista, että ovat kaupungin leivissä. Kaupungin olisikin syytä varmistaa, ettei virka-aikaa tai virkaan liittyviä etuja hyödynnetä omien bisnesten hoiteluun tai pönkittämiseen.
Kauan eläköön puhdas bisnes!
Julkaistu kolumnina Hämeenlinnan viikkouutisissa 2.12.2011
Kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen tuli mahdolliseksi vuonna 2000 uudistetun maankäyttö- ja rakennuslain myötä (MRL 132/1999 9.luku 68-71 §). Ympäristöministeriön nettisivuilla todetaan kaupunkipuistoista seuraavaa: ”Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa, kun halutaan säilyttää kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaisema, historialliset ominaispiirteet tai kaupunkikuvalliset, sosiaaliset, virkistykselliset tai muut erityiset arvot.”
Hämeenlinnaan perustettiin vuonna 2001 Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto. Puisto koostuu linnan alueesta ympäristöineen, puutalovaltaisesta ruutukaavakorttelista Linnankadun liepeillä, Viipurintien sillan molemmin puolin olevista ranta-alueista, Varikonniemen ja Sairionrannan alueista sekä satumaisesta Aulangon alueesta. Kaupunkipuiston pinta-ala on noin 740 hehtaaria ja sitä on syytä hehkuttaa.
Kansallisen kaupunkipuiston linnan alue historiallisen Vanajaveden rannalla on Suomessa ainutlaatuinen kokonaisuus. Keskiaikainen linna onkin kaupunkipuistomme historiallinen ja kulttuurinen sydän. Se on myös muinaismuistoalue, joka on suojeltu suoraan muinaismuistolailla sekä monen pikku-prinsessan unelma.
”Hellsteniläinen” puutalokortteli reunustaa linnan aluetta kauniisti ja vanhaa kunnioittaen. Samaa hienostunutta tyyliä olisi syytä noudattaa myös Tampereentiellä, jossa tönöttää monta arvostusta ja apua kaipaavaa vanhaa puutaloa. Kaikki nämä puutalo-mamsellit ovat myös prinsessojen mieleen, sillä ne ovat kuin hovineitejä kuninkaallisen linnan alueen helmoissa.
Linnaa ympäröitiin ihan aiheellisesti puolustustarpeiden (tai pröystäilyn) vuoksi punatiilisillä kehämuurirakennuksilla 1700 –luvulla. Nykyisin kyse on kuitenkin miljööstä, jonka ainutlaatuista arvoa ja henkeä ei saa tukahduttaa uudisrakennusten muureilla. Muurit voivat olla jatkossa myös este ainutlaatuisen kaupunkipuiston laajentamiselle ja uhka sen vetovoimalle.
Tuomaan markkinoilla linnan pihalla lauantaina 17.12 kannattaa katsoa joululimppua edemmäs ja unelmoida, miten linnan aluetta voisi kehittää menneisyyttä arvostaen ja vaalien. Omat prinsessat kannattaa tietenkin ottaa mukaan unelmoimaan, sillä ihan oikeat prinsessat unelmoivat vain entistä ihanammasta, satumaisemmasta ja laajemmasta kansallisesta kaupunkipuistosta.
Se on ainakin meidän perheemme neljän prinsessan unelma.
Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisten kolumnina 18.11.2011
Elinkeinoyhtiöiden rooli on parhaillaan niin paikallis- kuin valtakunnantasollakin suurennuslasin alla. Vaikuttavuutta ja työllistävyyttä on kyseenalaistettu ja ihan syystä. On arvioitu, että esimerkiksi suuri osa elinkeinoyhtiöiden kautta pienyrittäjille tarkoitetuista hankerahoista olisikin lipsahtanut väärään osoitteeseen. Parhaaseen lopputulokseen päästäisiinkin, jos rahaa ja tietoa ohjattaisiin suoraan aloitteleville yrityksille ja niiden pilotteihin. Tuettujen yritysten liikevaihto voisi tällöin olla moninkertainen verrattuna tukemattomiin.
Elinkeinoyhtiöiden tuottaman hyödyn osalta on erittäin tärkeää, että kehittäjäpiiri on laaja. Pieni sisäänlämpiävä porukka, jossa pyörivät aina samat kehittäjät ei edistä yrittäjien asiaa. Uudet avaukset, ideat ja luovuus tulisikin ottaa laajemmin käyttöön ja elinkeinoyhtiöiden tulisi katsella ympärilleen ennakkoluulottomammin. Tuhannesta ideasta vain muutamalle löytyy innokas ja osaava yrittäjä, joka vie ideaan eteenpäin ja jalostaa sen menestystuotteeksi. Epäonnistumisia tulee aina vastaan, mutta sinnikäs ponnistelu synnyttää helmiä myös Hämeenlinnan seudulla.
Vastemielisiin ”ideavarkaisiin” törmää aina välillä ja moni yrittäjähenkinen tekijä onkin oppinut kantapään kautta, että oma helmi kannattaa pitää piilossa kunnes sen voi itse laittaa markkinoille. Moraalittomat varkaat on aina syytä tuomita.
Elinkeinoyhtiöillä on myös haasteena saada pykättyä kunnollisia ja yrittäjävaikutuksiltaan reilusti myönteisiä hankkeita. Yllätyksiä voi nimittäin tulla mm takaisinperittävien EU-tukien muodossa, elleivät hankkeet toteudu projektisuunnitelmien mukaan. Vaikeuksia toteutumisen osalta löytyy mm projektisuunnitelmien kohdassa ”työllistävä vaikutus” ja ”hankkeen aikana syntyvien uusien yritysten määrä”.
Hattulan ja Hämeenlinnan oman Kehittämiskeskus Hämeen tehtävänä on edistää seudun elinkeinopolitiikkaa ja lisätä alueen vetovoimaisuutta, kilpailukykyä sekä kansainvälisyyttä. Hämeenlinnan kaupungin tilausbudjetissa yhtiölle on asetettu melko poskettomia tavoitteita:
”Yritysalueiden profilointi, sijoittumispalvelut uusille ja jo täällä toimiville yrittäjille, elinkeinoelämän koordinointi seutukunnalla. Tavoitteena 300 uutta yritystä!”
Visioita ja tavoitteita pitää tietenkin aina olla, mutta kohtuus kaikessa.
Kehittämiskeskuksen kalifi Heikki Hietasen karavaani suuntaa Vierumäelle ja tavoitteet jäävät odottelemaan uutta kalifia kalifin paikalle ja ihmeidentekijäksi. Vai kannattaisiko sittenkin yhdistää Innoparkin ja Kehittämiskeskus Hämeen voimat elinkeinoyhtiöinä? Voisiko turhat palatsit purkaa ja pistää kalifien pallit yhteen?
Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisten kolumnina 4.11.2011
Kaupunkeihin perustetaan jatkuvasti erilaisia työryhmiä jos jonkinlaisten asioiden eteenpäin viemiseen. Näkyvimpiä ovat eri muodoissa esiintyvät kehittämistyöryhmät, jotka keskittyvät usein maankäyttöön. Näissä ryhmissä linjataan yhdyskuntarakenteen kehittymissuuntia, laatua ja kustannuksia eli kokonaisuuksia, joilla voidaan lyödä lukkoon asioita sadoiksi vuosiksi.
Työryhmissä istuu usein poliitikkoja, joilla on heikko ymmärrys maankäytöstä ja erilaisten kaavoitusvaihtoehtojen laajemmista vaikutuksista. Työryhmissä istuu myös usein tahoja, jotka eivät välttämättä edistä ihmisten ja ympäristön kannalta parhaita ratkaisuja vaan ajavat puhtaasti omia etujaan.
Hyviä työryhmäesimerkkejä ovat Hämeenlinnan Eteläranta -tiimi, Ahvenisto-tiimi ja Sunny Car-tiimi.
Virkamiehet lähtevät työstämään tiimien tuotoksia maapoliittisten päätösten perusteella. Nämä päätökset koskevat usein erilaisia hankkeita, jotka paitsi lisäävät kuntien lainanottoa myös syövät virkamiesten perustehtäviin osoitettua työaikaa. Rahanreikäesimerkkejä paljastuu sieltä täältä. Työaikaesimerkki voisi olla yleiskaavoitus, jonka työrauhassa ja resurssoinnissa on usein parantamisen varaa.
Hämeenlinnan kaupungin allekirjoittamassa Aalborgin sitoumuksessa todetaan, että
meillä on keskeinen rooli kaupunkisuunnittelussa, joka huomioi ympäristöön, yhteiskuntaan, talouteen, terveyteen ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Maanhankinnasta ja kaavojen toteuttamisesta päättävät poliitikot ja maankäytön suunnittelijat tarvitsevatkin lisää osaamista, jotta tämä toteutuisi. Lisätietoa tarvitaan varsinkin rakentamisen energiatehokkuudesta. Yhdyskuntarakenne ja erityisesti asemakaavoitus kun vaikuttavat suoraan energiatehokkuuteen ja sitä kautta päästöihin. Energiahuolto- ja kasvihuonekaasutarkastelu olisikin liitettävä osaksi kaavoituksen ympäristövaikutusten arviointia.
Kuntaliitosten jälkeen olisi myös aina syytä linjata uuden kunnan koko alueen kestävä maapolitiikka.
Kestävä maankäyttö on yksi yhteiskunnan kantavista voimista ja sen myötä on mahdollista toteuttaa kestävää ympäristö-, sosiaali- ja elinkeinopolitiikkaa. Vahva ympäristöosaaminen ja vastuullinen toiminta ovat valttia myös maankäytössä. Paras lopputulos saavutetaan etsimällä laajassa yhteistyössä lakien mukaisesti luotettavaan tietoon perustuvat kestävät maankäyttöratkaisut.
Tekniikka ja talous-lehdessä uutisoitiin 28.10.2011, että edessä on rakennusalan äkkijarrutus ja ainoastaan pomminvarmoja kohteita kuten Helsingin Jätkänsaari toteutetaan. Lehden kolumnissa myös todettiin, että rakennusala kokonaisuudessaan on ”sekoitus markkinataloutta, politiikkaa ja suhmurointia”.
Maapolitiikan pitääkin ensisijaisesti huomioida ihmisten ja ympäristön hyvinvointi, eikä lähteä maanisesti kalastelemaan rakennusalan suuria kaloja hinnalla millä hyvänsä.
Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 21.10.2011
Muistot vuosien takaa tunteineen ja hajuineen tulvahtivat vahvoina mieleeni viime maanantaina. Pääsin tutustumaan Tuuloksen ja Lammin vanhainkoteihin ja palvelutaloihin sekä Lammin sairaalaan. Kurkkua kuristi, kun 90-vuotias mummu katsoi silmiin ja totesi, että hyvä täällä on olla, mutta olisi vielä parempi, jos vieressä olisi useammin joku pitämässä kädestä kiinni. Koskettamassa.
Olin lukio- ja opiskeluaikana useampana kesänä töissä vanhainkodeissa, sijaistin sairaala-apulaisia ja kotiavustajia. Autoin minkä nuorena tyttönä osasin. Vanhat ihmiset iloitsivat kun sama lettipää-tyttö tuli laittamaan papiljotit päähän kevein käsin, syöttämään kiireettä tai siivoamaan kodin, jossa yleensä joutuu olemaan yksin. Usein teki mieli ottaa pieni, hauras mummo syliin kuin lapsi ja lohduttaa. Istua uupuneen ukin seuraan kuuntelemaan muistoja menneisyydestä. Antaa aikaa ja läheisyyttä.
Muistan kun kuiskutteleva suosikki-mummuni, vanha kansakoulunopettaja kuoli. Itkin, koska mummo oli kuollut yksin. Rauhoituin kun konkarityöntekijä tuli lohduttamaan ja halasi minua. Johto ja työntekijät tekivät töitä sydämestä ja toistensa tukemana. Eivät olleet ”vain töissä täällä”, kylmiä ja kovia vaan oikeasti läsnä toisilleen ja asiakkailleen. Maanantain tutustumiskohteissa aisti tuon vuosien takaisen tunnelman ja välittämisen, mutta myös huolen omasta jaksamisesta.
Vanhuspalveluiden asiakasmäärät jokaista työntekijää kohden ovat Hämeenlinnassa paperilla pääosin samantasoisia ja lakien mukaisia. Eroja työyhteisöjen välillä löytyy erityisesti johtamisessa, työn kuormittavuudessa ja työssä jaksamisessa. Yhteisöissä, joissa johdetaan pätevästi, kannustavasti ja eettisesti voivat niin työntekijät kuin asiakkaatkin hyvin. Osaajat keskittyvät ydintehtäviin, jotka määräytyvät lakien, määriteltyjen laatutasojen ja arvojen perusteella. Tietotekniikka ei ole byrokraattinen pakkopulla vaan kätevä työkalu. Hyvältä vaikuttaa ja on myös totta lukuisissa työyhteisöissämme.
Vanhustenhuollossa kuten monilla muillakin aloilla on kuitenkin parantamisen varaa. Aina löytyy niitä, joille mikään ei riitä, mutta esimerkiksi asiakkaiden palaute pitää ottaa tosissaan. Vanha klisee, ”tarvitaan lisää tekeviä käsiä” auttaa joskus, mutta usein ratkaisu löytyy johtamisesta. ”Huonot johtajat tuhoavat alaistensa terveyden, onnellisuuden, uskollisuuden ja tuottavuuden”, kuten Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinenkin totesi kerran kolumnissaan. Hyvä esimies sen sijaan saa ihmeitä aikaan. Näihin pieniin ihmeisiin törmättiin myös Tuuloksessa ja Lammilla.
Kuntien peruspalveluiden on siis oltava kunnossa, mutta välittämistä ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Vanhuus ei muutu eivätkä (ikä-) ihmisten hartaimmat toiveet vaihdu vaan pysyvät vuosikymmenestä toiseen samankaltaisina; kukaan ei halua jäädä henkisesti tai fyysisesti yksin.
Meidän pitää siis antaa aikaa ja läheisyyttä. Muistaa halata toisiamme ja vaikka vain sipaista ryppyistä tai siloista kättä, sillä kosketus rauhoittaa ja tuo turvallisuudentunnetta. Tuskinpa kukaan sitäkään voi kieltää, että vilpitön halaus myös antaa voimia ja pistää säteilemään ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Halataan siis, muttei teeskennellen.
Helsingin Sanomissakin otettiin tänään kantaa homekouluihin. Kysehän ei todellakaan ole mistään vainoharhaisuudesta tai tekosyystä, jottei homerakennuksissa olevien tarvitsisi mennä töihin vaan todellisesta terveysriskistä. Uskomattomin ulostulo oli ”Teronpoika” joka kirjoitti Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 12.10 luulotteluista ja vähätteli homekouluissa olevien koululaisten äitien huolta sekä arvio heidän osaamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.
Tuomelan ja Ojoisten koulujen homeongelmien seurauksena lukuisat opettajat ja oppilaat ovat saaneet oireita. Tämä on lääketieteellisestikin jo todistettu.
Hämeen Kokoomusnaiset julkaisivat aiheeseen liittyvän julkilausuman eilen:
Hämeen Kokoomusnaiset ry:n julkilausuma
Hämeen Kokoomusnaiset vaativat julkisten rakennusten kuntoon parannusta
Hämeen Kokoomusnaiset ovat huolissaan julkisten rakennusten kunnosta. Rakennusten kunto on laskenut huolestuttavalle tasolle pääosin pitkään jatkuneiden ylläpidon ja huollon laiminlyöntien sekä virheellisten korjausten vuoksi. Joka vuosi todetaan lukuisia uusia rakennuksia, joissa kenenkään ei enää ole terveellistä ja turvallista olla. Tämän seurauksena julkisten rakennusten käyttö- ja myyntiarvo ovat laskeneet ja useissa kunnissa on jouduttu kiireellisten kunnostuskohteiden kalliiseen korjauskierteeseen.
Koulut ja päiväkodit keskiöön
Erityisen huolestuttava on koulujen ja päiväkotien tilanne, sillä kasvuiässä olevien lasten ja nuorten altistumisella esimerkiksi homeelle voi olla pitkäaikaiset vaikutukset. Myös työntekijöiden tilanne on vaikea, sillä pahimmillaan on seurauksena työkyvyn menettäminen.
Hämeen Kokoomusnaiset vaativat, että kunnat keskittyvät asukkaiden kannalta tärkeimpiin kunnostus- ja rakennuskohteisiin
Hämeen Kokoomusnaiset toteavat, että kuntien on laadittava julkisten tilojen pitkän tähtäimen kunnostusohjelmat. Ohjelmien toteuttamiseksi on myös varattava tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta riittävästi investointirahaa. Kuntien on priorisoitava asukkaiden kannalta keskeisiä korjaus- ja rakennuskohteita, sillä terveelliset ja turvalliset tilat ovat kaikkien suomalaisten oikeus.
***
Lisätietoja:
Piirihallituksen jäsen Lulu Riikonen
s. posti lulu.riikonen@aina.net, gsm 040 586 4644
Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 7.10.2011
Teknologiakeskus Innopark Oy:n tekemisiä tarkasteltaessa on kieriskelty tietämättömyydessä, ymmärtämättömyydessä, saamattomuudessa ja vedätetyksi tulemisessa. Kuntalain ehdottomat pykälät kuitenkin auttavat pysäyttämään tämän epämääräisen kieriskelyn. Lakia nimitäin uudistettiin vuonna 2007 juuri sen vuoksi, että kunnan päättäjät saisivat päätöstensä ja arviointiensa perustaksi riittävän perusteelliset tiedot kuntansa omistamista osakeyhtiöistä.
70§ tytäryhteisön tiedonantovelvollisuus
Kuntalain 70 §:n mukaan kunnan tytäryhteisön hallituksen tai sitä vastaavan toimielimen on annettava kunnanhallitukselle kuntakonsernin taloudellisen aseman arvioimiseen ja sen toiminnan tuloksen laskemiseen tarvittavat tiedot.
Lain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös vastaa osakeyhtiölain mukaista tytäryhteisön tiedonantovelvoitetta. Säännös velvoittaa tytäryhteisön hallitusta antamaan muitakin kuin tilinpäätösasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Tällaisiksi tiedoiksi lain laatija on esimerkkinä maininnut määrältään merkittävän luottotappion tai vahingonkorvausvastuun.
Suomeksi sanottuna tyttären ( Teknologiakeskus Innopark Oy:n ) olisi pitänyt kertoa äidilleen (Hämeenlinnan kaupunginhallitukselle) koko totuus.
Kaupunginhallituksen olisi siis pitänyt saada Innoparkin hallitukselta kaikki päätöksentekoa varten tarvittava tieto ja sisäistää se, jotta veronmaksajien rahoja ei olisi hassattu. Nyt näyttää pahasti siltä, että 70§ ei ole toteutunut eli tarvittava tieto ei jostain syystä ole saavuttanut kaupunginhallitusta.Kaupunginhallituksen olisi siis pitänyt saada Innoparkin hallitukselta kaikki päätöksentekoa varten tarvittava tieto ja sisäistää se, jotta veronmaksajien rahoja ei olisi hassattu. Nyt näyttää pahasti siltä, että 70§ ei ole toteutunut eli tarvittava tieto ei jostain syystä ole saavuttanut kaupunginhallitusta.Kaupunginhallituksen olisi siis pitänyt saada Innoparkin hallitukselta kaikki päätöksentekoa varten tarvittava tieto ja sisäistää se, jotta veronmaksajien rahoja ei olisi hassattu. Nyt näyttää pahasti siltä, että 70§ ei ole toteutunut eli tarvittava tieto ei jostain syystä ole saavuttanut kaupunginhallitusta. Kaupunginhallituksen olisi siis pitänyt saada Innoparkin hallitukselta kaikki päätöksentekoa varten tarvittava tieto ja sisäistää se, jotta veronmaksajien rahoja ei olisi hassattu. Nyt näyttää pahasti siltä, että 70§ ei ole toteutunut eli tarvittava tieto ei jostain syystä ole saavuttanut kaupunginhallitusta.
68§ tilinpäätös& 69§ toimintakertomus
Kaupunginhallituksella on kuntalain 68§:n ja 69§:n mukaan velvollisuus varmistaa, että sillä on käytössään ja sisäistettynä kaikki tarvittavat tiedot tilipäätöstä ja toimintakertomusta varten. 69§:ssä todetaan, että ”Toimintakertomuksessa on myös annettava tietoja sellaisista kunnan ja kuntakonsernin talouteen liittyvistä olennaisista asioista, joista ei ole tehtävä selkoa kunnan tai kuntakonsernin taseessa, tuloslaskelmassa tai rahoituslaskelmassa”. Kymmenien miljoonien eurojen korkojohdannaiset ovat selvästi ”talouteen oleellisesti liittyvä asia”.
Suomeksi sanottuna äidin (kaupunginhallituksen) olisi siis pitänyt hankkia kattavat tiedot myös tuppisuiselta tyttäreltä (Innoparkilta). Näyttää huolestuttavasti siltä, että myös 68§ ja 69§ ovat toteutuneet puutteellisesti.
Kun jo lain tasolla säädetään näin ehdottomasti tiedonanto- ja tiedonhankkimisvelvoitteet, eivät Innoparkin hallitus tai kaupunginhallitus voi selittää asioita sillä, ettei tietoa ole ollut tarjolla. Hallitusten jäsenetkään eivät voi puolustaa itseään tietämättömyydellä, koska kumpikin hallitus yhteisvastuullisesti vastaa tekemisistään. Suomessa vallitseva hyvä yleinen järjestys ja turvallisuus perustuu kansalaisten lainkuuliaisuuteen. Myös Innoparkin hallituksen ja kaupunginhallituksen pitää olla lainkuuliaisia.
Kaupunginvaltuusto voi pyytää tarkastuslautakuntaa selvittämään kaupunginhallituksen toimintaa. Tätä vaihtoehtoa on jo väläytetty valtuutettujen taholta, sillä kaupunginhallitus ei voi itse pyytää ketään tarkastelemaan omaa toimintaansa.
Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 23.9.2011
Koulujen alku on aina hyvin jännittävää aikaa. Uudet kaverit, uudet reput, uudet kouluvaatteet ja uudet homekoulut virittävät syksyiseen tunnelmaan. Jännitys nousi kotonamme huipputasolle, kun ekaluokkalainen tuli pari päivää sitten koulusta kotiin ja koilotti huolen ryppy silkkiotsallaan, että ”meidän kouluilma tekee sairaaksi”. Niskavillani nousivat pystyyn ja huolenryppy siirtyi äidin otsalle.
Koulutiedotteessa oli todettu vielä 8.9, että ”tämänhetkisen tiedon valossa, työskentelyn katsotaan sisätiloissa olevan turvallista”. Tilanne oli siis muuttunut radikaalisti reilussa viikossa. Nuorimmaiseni yltiörehellinen suusanallinen viesti Tuomelan koulun tilanteesta sai vahvistusta repusta löytyneestä tiedotteesta ja muutamasta puhelinsoitosta.
Kaikki lapseni käyvät siis homekoulua. Ei sitä muuksikaan voi kutsua, eikä asiaa pidä hyssytellä, jos koulutiedotteessa todetaan, että sisäilmasta on kesällä löytynyt homeitiöitä. Lisäksi koulun henkilöstöä on jo sairastunut eikä koululta enää löydy terveellisiä ja turvallisia väistötiloja. Astmaatikon äitinä odotan huolissani, mutten suinkaan tumput suorana miten koululaiset reagoivat.
Omien lasteni ja heidän kavereidensa perheiden kohdalla tämä homejuttu on jo toinen. Ensimmäinen homekokemus alkoi vuonna 2007 kun kaksi nuorinta lasta aloittivat Hätilän surullisenkuuluisassa homepäiväkodissa. Siitä alkoi vuosien evakkoaika, joka lopulta päättyi Kutalantien hienon päiväkodin valmistumiseen. Case closed toistaiseksi.
Tuomelassakaan ei auta suunnittelu tai erilaisten huolestuneiden työryhmien kokoontuminen vaan oikea tekeminen. Kunnostuksen suunnittelu tulee aloittaa viipymättä ja ensi vuoden investointibudjettiin on tungettava Tuomelan koulun kunnostusrahaa. Pelkkä suunnitteluraha ei riitä.
Kaupunkien pitää ensisijaisesti huolehtia omistuksessaan olevasta rakennuskannasta. Kukaan yksityinen kiinteistönomistaja ei olisi niin huoleton, että antaisi valtaisan omaisuutensa rupsahtaa terveyttä uhkaavaan tilaan. Turhista ja kalliilla rahalla ylläpidettävistä rakennuksista täytyy tietysti päästä eroon, mutta niistä, jotka ovat välttämättömiä on pidettävä hyvää huolta. Kun rakentamista varten on joka tapauksessa otettava lisälainaa , on priorisoitava asukkaiden kannalta keskeisiä kohteita. Näitä kaupungin investointilista pullottaakin, mutta usein ollaan jo valitettavasti sammuttamassa tulipaloa. Hämeenlinnan Tuomelan tapaus on vain yksi muiden joukossa, eikä taatusti viimeinen.
Suomessa ei toistaiseksi ole Amerikka -tyylistä vahingonkorvauskulttuuria, mutta ilman sitäkin painetta home haiskahtaa aina liian kalliilta. Homehenkosten myötä voi mennä terveys, eikä sitä pysty koskaan korvaamaan rahalla.
Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 26.8.2011
Elämänlaatulautakunnassa eli kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa mättää muukin kuin nimi. Lautakunnan toimintakate on kuluvana vuonna noin 14,7 miljoonaa euroa ja muihin lautakuntiin verrattuna varsin luiseva. Suurin osa menoista koostuu kulttuuri- ja liikuntapalveluiden hankkimisesta. Summasta on myös joka vuosi sidottu etukäteen hyvä määrä euroja lainanhoitoon, sillä valtuusto vuosimallia 2005 -2008 päätti, että kaupunki antaa avustusta kaikensorttisten lautakuntaa liippaavien lainojen hoitoon missä taloustilanteessa hyvänsä. Valtuusto lupasi mm ”varautunut osoittamaan avustuksia lainanlyhennyksiä ja korkoja vastaavan määrän”. Erilaisia avustuksia maksetaan kuluvana vuonna 6,4 miljoonaa euroa. Suurin lainanhoitopotti kohdistuu Liikuntahalli Oy:n lainanhoitokuluihin, joita piisaa vuosittain rapiat 800 000 euroa. Tästä summasta osa maksetaan suoraan lautakunnan avustuksena ja osa kaupungin budjetin investointipuolelta, sillä lainan lyhennyksiä ei voi maksaa varsinaisina avustuksina tai verottaja iskee ikävästi. Toiseksi suurin lainanhoitopotti on Hämeenlinnan Kaupunginteatterit Oy:llä, mutta se on tällä hetkellä vain vajaat 160 000 euroa vuodessa.
Lautakunnan perimmäinen tehtävä on palvella olemassa olevien resurssien puitteissa asukkaita ja tuottaa elämänlaatupalveluita. Lainanhoitokulujen makselu ei kuulu perimmäisiin tehtäviin. Palvelut, jotka tasa-arvoisimmin tuovat asukkaille fyysistä ja henkistä hyvinvointia sen sijaan kuuluvat kärkeen. Uimahallit, ulkoliikuntapaikat ja kirjastot taistelevat mitaleista. Hämeenlinna onkin kehittynyt varsin houkuttelevaksi kulttuuri- ja liikuntakaupungiksi, eikä näitä erisorttisia hyvinvoinnin edistäjiä tule asettaa vastakkain. Pytinkien prameudessa mitattuna näin ei ole tapahtunutkaan.
Kaupungin taloustilanne on hälyttävä ja lisälainojen ottaminen hyvin kyseenalaista oli investointikohde mikä hyvänsä. Pääosa pytingeistä ja niiden korjaamisista on valitettavasti rakennettu lainarahalla. Jatkuva lainanotto on kuitenkin saatava loppumaan ja menojen kasvu on rajattava pariin prosenttiin. Lisävelkaa on kertynyt tämän vuoden aikana jo 8,3 miljoonaa euroa eikä loppua näy.
Hyvänä järjen koetuskivenä nykyisessä taloustilanteessa voidaan pitää Pullerin uuden liikuntahallin rakentamista. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että uusi halli tarvitaan erityisesti harrastajamääriltään Hämeen suurimman liikuntalajin eli jalkapallon turvaamiseksi. Pullerin vanha, haiseva ja rakenteiltaankin kurjassa kunnossa oleva halli ei millään täytä nykyisiä harrastustarpeita taikka riitä kasvavaan kysyntään. Hämeenkaarikin on tullut eläkeikään.
Pullerin uuden hallin kustannusarvio (=lisälainantarve) on tällä hetkellä sama kuin koko elämänlaatulautakunnan toimintakate eli 14,7 miljoonaa euroa. On myös todennäköistä, että rakentamiskustannukset paisuvat kilpailutuksen ja toteutuksen yhteydessä. Hallin vuosittaiset lainanhoitokulut tulisivat nykytiedoin olemaan vähintään 1,2 miljoonaa euroa ja käyttökustannukset 0,5 miljoonaa euroa. Tätä taustaa vasten ei ole kovin todennäköistä, että uusi halli nousee yhteisistä ponnisteluista huolimatta aivan lähivuosina ellei talous yllättäen kohene vastoin kaikkia ennusteita.
Jalkapalloilijat ovatkin tuoneet esiin huolensa asian tiimoilta matalalla profiililla turhia riehumatta. Alan harrastajat ja ammattilaiset ymmärtävät, että suuren halli-investoinnin toteutusaikataulu horjuu. Jotain muuta on keksittävä. Luisevalla lautakunnallakin on lyhyesti sanottuna vitsit vähissä, mutta koska sekin haluaa esimerkiksi turvata lasten ja nuorten lähivuosien jalkapalloharrastuksen kannattaa kaikkien pistää töpinäksi eri tyylillä.
Ja löytyyhän se ratkaisu, kun niin halutaan: jalkapalloväen kauan kaipaama lämmitetty jalkapallonurmikenttä saataisiin rakennettua nopealla aikataululla yhteiseksi iloksi. Kentän rakennuskustannukset ja käyttökustannuksetkin olisivat vain pari prosenttia uuden hallin kustannuksista. Laadukas pikaratkaisu, joka täydentäisi tulevaisuudessa uutta hallia. Koko ajan on kuitenkin myös tehtävä töitä sen eteen, että liikkujat saavat ansaitsemansa hallin, mutta sen rahoituspohjaa ja hallintaa on mietittävä vielä uudelleen.
Investointipäätösten ei siis tarvitse olla massiivisia ollakseen asiakaslähtöisiä ja tarpeet täyttäviä. Varsinkaan kun luiden päällä ei enää ole lihaa.
|
|
|