|
Suomen talous sukeltaisi lopullisesti, jos kaikki jaksamisensa äärirajoilla töitä paiskivat suomalaiset romahtaisivat yhtä aikaa. Työuupumus on aikapommi vailla vertaa, jota yhteiskunta ei ole vielä sisäistänyt.
Johtamisen merkitys työssäjaksamisessa on selvää. Jos esimies on loistava, jaksaa hänen loisteessaan raataa. Loistavat esimiehet ovat kuitenkin harvinainen laji, joten jotain muuta on keksittävä: merkityksellinen ja mielenkiintoinen työ on työntekijän työssäjaksamisen kannalta hyvin keskeistä. Ponnistellakin jaksaa ja ylitöitäkin tekee, jos työ antaa eikä ainoastaa ota. Antaminen ei läheskään aina tarkoita rahaa vaan mitä suurimmassa määrin POSITIIVISTA PALAUTETTA!
Jokainen karu jätkä saa voimia teeskentelemättä ja nuoleskelematta annetusta hyvästä palautteesta, vaikkei sitä ulkokuoresta ja käytöksestä huomaisikaan. Pienenkin hyvän ja arkisen palautteen kylväminen voi tuoda runsaan sadon. Rehti palautteen antaminen ja eettinen johtaminen ovat nousussa alaisten silmissä.
Työhyvinvoinnista ja työurien pidentämisestä saarnataan nyt joka suunnalla. Kammottava totuus kuitenkin on, että työelämässä ollaan tilanteessa, jossa työntekijöitä ajetaan kuilun partaalle. Työntekijöiden hyvinvointia täytyy parantaa oikeasti eikä leikisti, teoriatasolla. Parantaminen alkaa esimiehistä: esimiesten on ylitettävä itsensä tai heidät on pistettävä vaihtoon.
Pommien kanssa ei kannata leikkiä.
Lähes jokainen suomalainen voi ottaa vastuuta omasta ja läheistensä terveydestä. Arkiliikunta, tupaikoimattomuus, kohtuulliset ruoka- ja juomatottumukset sekä asenne ehkäisevät monia sairauksia ja vaikuttavat myönteisesti yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Yhteisiä terveydenhoidon voimavaroja myös säästyy ja ne riittävät paremmin niille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat.
Yksinkertaiset ja halvat muutokset elämäntavoissa tekevät ihmeitä, mutta ovat työn ja tuskan takana. Vanhempien liikunta- ja ruokailutottumukset sekä ne ASENTEET siirtyvät suoraan lapsille ja poikivat joko terveempiä suomalaisia tai lisää ongelmia.
Työpaikatkin yrittävät laittaa kortensa terveyskekoon tarjoamalla liikuntaseteleitä tai joskus jopa mahdollisuuksia harrastaa hieman liikuntaa työaikana. Näistä korsista nappaavat valitettavan usein kuitenkin kiinni ne työntekijät, jotka muutenkin harrastavat aktiivisesti liikuntaa.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa niitä elämäntapoja ainakin vähän.
Ihan ilmaiseksi tai pienen asennemuutoksen hinnalla
Alexander Stubb antoi tänään Verkatehtaalla aimo tujauksen tietoa EU:sta. Stubb muistutti meitä kuulijoita EU:n ydintehtävistä eli niistä asioista, joita turvaamaan EU aikanaan perustettiin:
1 Rauha
2 Vakaus
3 Vauraus
4Turvallisuus
Jep. Todella laajat ja vaativat tehtävät, jotka hoituvat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Stubb kehoitti meitä suomalaisia seuraamaan EU:s osalta erityisesti EU:n laajentumista, taloutta sekä sitä, ”mikä EU:sta tulee isona”. Stubb painotti taloudessa erityisesti vihreää taloutta ja sen tuomia mahdollisuuksia.
Kysyin Alexilta, miten hän näkee EU:n todelliset vaikutusmahdollisuudet edistää vihreää taloutta Kiinan ja Yhdysvaltojen puristuksessa. Totesin myös, että EU-hankkeiden vihertymistä on pikku hiljaa havaittavissa myös täällä Hämeessä, mutta täällä tarvitaan nimenomaan sitä maakunnallista tahtoa rahoittaa ja edistää vihreitä hankkeita.
Alex totesi, ettei Kiinaa ja jenkkejä kannata aristella vaan EU kyllä pärjää osaamisellaan. Hän myös kehoitti meitä lypsämään EU:lta mahdollisimman paljon rahaa erityisesti ympäristöhankkeisiin.
Jatketaan tehostettua lypsämistä Alexin kannustamana!
Olin työmatkalla Helsingissä kuuntelemassa öljyvanhinkojen torjuntalain viimeisimpiä pykäliä kun vieressä istuva kollega kertoi, että oli saanut hätäpuhelun. Hornet oli taas maastoutunut.
Ympäristöviranomaiset saivat siis tiedon onnettomuudesta nopeasti, mutta hätä ei ympäristön kannalta onneksi ollut pahempi. Maastoutumista (ja petroolin imeytymistä) ei tapahtunut pohjavesialueella, eikä Hornet myöskään uponnut ihaniin vesistöihimme.
Edellinen Hornet- remontti maksoi puolustusvoimille kuulemma 15 milj.€. Tällä kertaa ei jäänyt jäljelle mitään mitä korjata eli pojilla on nyt yksi harjoituskone vähemmän.
Puolustusvoimien menot, naisten asevelvollisuus ja Afganistanin joukot ovat aina ajankohtaisia ja niin pökerryttäviä puheenaiheita.
Kyllä, puolustusvoimien menot ovat liian suuret. Alueellistaminen ei kuitenkaan ratkaise tätä(kään) ongelmaa. Uskoisin, että myös puolustusvoimien puolella energiansäästöllä saataisiin aikaiseksi valtavia menojen leikkauksia. Tekeillä on useita selvityksiä ja tuloksiakin varmasti tulee pikku hiljaa julkisuuteen.
Kyllä, olisin mennyt armeijaan, jos se lukion jälkeen olisi ollut aikanaan mahdollista. Lukiolaistyttönä minulla oli kolme toiveammattia: lentäjä, sarjakuvapiirtäjä ja arkkitehti.
Kyllä, suomalaisten on osallistuttava rauhaturvaamiseen Afganistanissa. Meidän ei kuitenkaan ole syytä olla suhteessa asukaslukuun aktiivisempia kuin muiden maiden.
Miesten työt ja naisten työt eivät ole koskaan olleet minulle ongelma. Toki laistan renkaidenvaihdosta ja rännien puhdistamisesta, jos vaihtoehtona on sellaisia arkeen liittyviä töitä, jotka luonnistuvat minulta paremmin kuin mieheltäni. Turha miestä on laittaa kokkailemaan, sisustamaan, ompelemaan lapsille naamiaisasuja tai leipomaan taatelikakkua. Siitä seuraisi koko perheelle suurta kärsimystä.
Joulu sujui (perinteisesti) yllättävissä merkeissä. Tällä kertaa sikainfluenssa yllätti vaarin ja muutamalla lapsella oli märkärupi. Jouluaskareita jaettiin siis uudelleen. Kinkun kamaran poistaminen ja kinkun hunnuttaminen, kuusen valojen laittaminen ynnä muita perinteisiä miesten töitä delegoitiin minulle. Ainoat miehet ajettiin lumitöihin ja lasten kanssa pulkkamäkeen.
Naissukupuoli (joka on siis suvussamme yliedustettuna) nautti suuresti tilanteesta. Miehiin ei törmännyt vahingossakaan ja joululogistiikka onnistui yli odotusten. Joulu oli hauska!
Tasa-arvoa ei ole se, että miehet ja naiset tekevät väen vängällä samoja töitä. Tasa-arvoa on sen sijaan se, että naisia ja miehiä kohdellaan yhteiskunnassamme tasa-arvoisesti. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon on vielä monilla osa-alueilla matkaa. Miehet jäävät usein alakynteen huoltajuuskiistoissa ja avioerotilanteissa, naiset taas palkkausasioissa ja perheväkivallassa.
Vastustan yleensä kiintiönaisia ja -miehiä, mutta kyllä esimerkiksi luokanopettajaksi kannattaa houkutella miehiä kiintiöiden avulla. Onhan se lasten etu, että koulumaailmassa on myös miesmalleja.
Pakko on myöntää, että meillä naisilla olisi todella tylsää, ellei miehiä olisi. Ja miehillä olisi vielä nykyistäkin rankempaa ilman meitä naisia.
On arvioitu, että julkisen puolen työnteon toimintakulttuurin saa muutettua noin kymmenen vuoden yrittämisellä ja puurtamisella. Yksityisellä puolella toimintakulttuuri on mahdollista saada muuttumaan 3-4 vuodessa. Toimintatapoja on mahdollista muuttaa samantien, mutta koska toimintatavat ovat hyvin riippuvaisia toimintakulttuurista, ei sekään luonnistu ihan lonkalta heittämällä. Tiedetään, että hommat voitaisiin tehdä paremminkin, mutta on niin rasittava muuttua ja muuttaa.
Julkisen puolen työelämä on muuttunut kymmenessä vuodessa virkamiesten rauhallisesta ja perusteellisesta työnteosta veren maku suussa suoritettavaksi tuottamiseksi. Lisämausteen hommaan tuo se, että ne työntekijät, jotka tuottavat eniten saavat usein jatkuvasti lisää tehtäviä reppuunsa. Toki ihmiset ovat erilaisia ja jaksavat kantaa eri kokoisia ja painoisia reppuja, mutta jossain raja sentään kulkee. Mitään lisätienestiä tai kiitosta ei yleensä ole tarjolla, vaikka kuinka raataisit.
Jos työ on pelkkää tuskaa ja velvollisuutta, ei jaksa muuttaa toimintatapojaan eikä mieleen varmasti tule uusia innovatiivisia, tuottavuutta lisääviä työntekotapoja. Johdon täytyy siis antaa työntekijöille mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Innostavia ja innostuneita johtajia on julkisella puolellla valitettavan harvassa. Yksityisellä puolella työstään innostuneita ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseen sitoutuneita johtajia on tiheämmässä. Työnteon kulttuuritkin ovat erilaiset.
Vaikka emme tyylittömiä suomalaisia tennissukkamiehiä mollannutta Lenita Airistoa kaikki arvostaisikaan, on hänen kanssaan vaikea olla eri mieltä lausahduksesta:
”Voittajat eivät luovuta eivätkä luovuttajat voita”. Eivät työelämässäkään.
Nyt se alkaa toden teolla. Nimittäin Vanajaveden kunnon kohentaminen laajalla rintamalla. Kynnys lähteä tämän kokoluokan operaatioon on ollut hyvin korkea. Lopulta löytyi kuitenkin riittävästi rohkeutta ja yhteistyöhalua ensimmäisen askeleen ottamiseksi.
Vanajavesipallo lähti pyörimään toden teolla Vanajavesi-talkoot seminaarin, Hämeen sanomien vierailijapalstan kirjoitukseni ja Juhani Hongan kirjoituksen jälkeen viime keväänä. Yhteistyö ja ideat ovat kirjaimellisesti alkaneet itää.
”Vesistöjemme ja rantareittiemme vahvempi hyödyntäminen matkailussa ja aluemarkkinoinnissa on yksi Hämeenlinnan kaupungin menestymisen osatekijä. Aktiivinen ja ennakoiva yhteistyö vesiensuojelussa vahvistaa aluetaloutta, sillä historiallisia vesistömaisemiamme ja uimakelpoisia vesiämme ei voi korvata.
Hämeenlinnan on syytä olla aloitteellinen, kun pohditaan Vanajaveden tulevaisuutta. Laaja keskustelu ja yhteistyö on aloitettava mahdollisimman pian, eikä lama saa hidastaa vesien tilan parantamiseen tähtäävien toimien käynnistämistä eri sidosryhmien kanssa. Erityisen tärkeitä yhteistyötahoja ovat Hattulan ja Janakkalan kunnat, MTK-Häme, ProAgria, Hämeen TE-keskus, ympäristöhallinto sekä maanomistajien liitto. Toimia voidaan odottaa, sillä em. tahot ovat ilmaisseet tämän suuntaisen tahtonsa Hämeen ympäristöstrategiaa laadittaessa.
Hämeenlinnassa voisi tulevaisuudessa vaikuttaa myös Vanajavesi-säätiö, joka toteuttaisi Vanajaveden suojelua painottaen virkistyskäyttö-, matkailu- ja ympäristönäkökulmia. Säätiön tukeminen olisi Hämeenlinnan kaupungin puolelta luontevaa alueen etujen ajamista. Muidenkin Hämeen vesistöjen osalta kannattaa laittaa ideat itämään. Esimerkiksi maaseudun vesistöistä on mahdollista saada elinvoimaa, jos ne hyödynnetään yhteistyössä ja varmistetaan niiden kunto tulevaisuudessa.
Vanajavettä ei saada hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä, sillä vuosikymmeniä kestäneen tilan huononemisen pysäyttäminen vie aikaa. Myös Vanajaveden suuri tilavuus ja sedimentteihin kertyneet vanhat synnit hidastavat vesistön toipumista. Tilaa voidaan kuitenkin parantaa, leväongelmat välttää ja hyvä tila saavuttaa viiveellä, mikäli aktiivinen vesiensuojelutyö aloitetaan heti.
Pintavedet paljastuvat. Hoidetaan ja hyödynnetään niitä yhteistyössä, menestyksekkäästi.”
Vierailija Riikonen, HäSa 23.4.2009
Sinivihreä Vanajavesi on toivottavasti tulevaisuudessa historiaa….
Raatihuoneella järjestettiin tänään yleisölle avoimet Kyläkäräjät, jossa keskusteltiin Hämeenlinnan kylien ja kaupungin välisestä yhteistyöstä tai sen puutteesta. Paikalla oli kyläläisten ja esiintyjien lisäksi noin puoli tusinaa valtuutettua.
Keskeinen ongelma niin kaupungin ydinkeskustan kuin kylienkin asukkaiden osalta näyttäisi olevan tunne päätös- ja vaikutusvallan puuttumisesta. Liittyneet kunnat ovat tilastojen valossa hyvin edustettuina nykyisessä kaupunginvaltuustossa. Tyytymättömyyttä kuitenkin löytyy mm aluetoimikuntien roolien epäselvyydestä, päättäjien etäisyydestä ja rahojen vähyydestä. Ylipäätään usko demokratiaan on koetuksella ja yksi parannuskeino voisi tilaisuudessa puhuneen tutkija Ritva Pihlajan mukaan olla pienen demokratian eli paikallisten, yksityisten ja pienyhteisöiden vaikutusvallan parantaminen. Esimerkkiä voitaisiin ottaa Suomussalmelta, jossa muutaman kerran vuodessa järjestettävät kyläparlamentit mahdollistavat asukkaiden, päättäjien ja virkamiesten jatkuvan yhteydenpidon.
Aluetoimikuntien rooleja tulee mielestäni tarkentaa ja niitä on ohjattava piendemokratiaa lisäävämpään toimintaan. Meidän Ydin-Hämeenlinnan päättäjien on myös tultava lähemmäs reuna-alueita. Itse olen kiertänyt palkkatyöni eli ympäristöasioiden merkeissä niin Kanta- kuin Päijät-Hämettäkin toistakymmentä vuotta, ja vapaa-aikana lomailun merkeissä. Päättäjän saappaissa astelemista Ydin-Hämeenlinnan ulkopuolella on tullut tehtyä aivan liian vähän.
Ritva Pihlajan toteamus, ettei demoratia saa olla kiinni rahasta on hyvä. Myöskään lumedemokratialle ei saa antaa tilaa. Tilasto, joka kertoo, että suuri osa suomalaisista epäilee politiikan ja poliitikkojen luotettavuutta ja omia vaikutusmahdollisuuksiaan pitää ottaa todesta.
Päättäjien täytyy asukkaiden lisäksi kuunnella vahvasti myös asiantuntijoita. Ja omantunnon ääntä. Jos et itse ole läsnä omien lastesi arjessa tai iäkkäiden vanhempiesi elämässä, miten voit olla lasten ja ikäihmisten asioiden puolestapuhuja tai vaatia vastuunottoa muilta?
Raatihuoneella pidettiin tänään seminaari lähiliikkumisen merkityksistä ja mahdollisuuksista, ja yleisö sai taas kerran aimo tujauksen perustietoa liikunnan loistavuudesta.
Lähiliikunnan ja hyötyliikunnan terveydelliset vaikutukset ovat monien tutkimusten mukaan paljon suurempia kuin erikseen järjestetyn liikunnan. Fyysisen aktiivisuuden määrä on tärkeintä, ja fyysinen aktiivisuushan voi olla korkea myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Ongelma onkin usein piittaamattomuus omasta terveydestä eli pään sisällä. Perheillä on myös suuri vastuu geenijatkeidensa terveydestä: jos liikkuminen on osa perheen elintapaa, tulee lapsistakin todennäköisesti liikkujia ja sitä kautta terveempiä, liikkuvia aikuisia ja ikäihmisiä.
Liikuntalaissa yhteiskunnan tehtäväksi on määritelty seuraavaa ”Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kunnan tehtävä…….kunnan tule luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikunta, tukemalla kansalaistoiminta, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon erityisryhmät”.
Kuntalain mukaan kunnan tehtävä on edistää asukkaidensa hyvinvointia.
Elämänlaatulautakunta on selkeästi linjannut, että se priorisoi niukkoja liikuntaan suunnattavia varojaa niin, että lähi- ja ulkoliikuntapaikat sekä uimahallit ovat ykkösinä. Lain mukaan toimiminen on myös itsestään selvää, vaikka lakeja toki voikin tulkita hyvin laajasti.
Pitkällä tähtäimellä Hämeenlinnan on myös syytä tiivistää kaupunkirakennetta niin, että liikunta- ja muut harrastusmahdollisuudet ovat pääasiassa kävely- tai pyöräilymatkan päässä asukkaista. Maankäytöllä on rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten liikkumiseen ja liikenteeseen erityisesti houkuttelemalla ja ohjaamalla asukkaita terveyden ja ympäristön kannalta kestäviin ratkaisuihin.
Suurin vastuu on kuitenkin meillä itsellämme: kun asenteet ja liikunnan ilo ovat kohdallaan, pystyy ilmaiseksi tai pienellä rahalla harrastamaan vaikka mitä, ja ylläpitämään terveyttään vallan mainiosti.
Lapset hehkuvat, kun he pääsevät kouluun, saavat tarravalokuvia ja voivat käydä syömässä suuressa ruokalassa niitä kuuluisia kumiperunoita. He ovat myös innokkaita oppimaan uusia asioita.
Peruskoulussa luodaan siis tieto- ja taitopohjaa tulevaisuutta varten. Jotta oppilaat saisivat energisinä ja tyytyväisinä imeä itseensä henkistä pääomaa, on koulussa oltava työrauha. Työrauha ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa luokissa. Luokat ovat äärimmäisen haasteellisia, heterogeenisia ja kookkaita. 2000-luvun luokka on jotain aivan muuta kuin kookkaat luokat ”ennen vanhaan”.
Oppilaat pääsevät suht rauhalliseen luokkaan, jos onni potkii. Jos on huonompi säkä, joutuu luokalle, jossa työrauhaa ei ole. Rauhallisen ja rauhattoman luokan oppilaat ovat täysin eriarvoisessa asemassa niin oppimisen kuin henkisen hyvinvoinninkin osalta. Rauhattomassa luokassa kärsivät kaikki oppilaat.
Taloudelliset resurssit eivät nousseet taloudellisesti parempina aikoina samalle tasolle kuin ennen 90-luvun lamaa. Varhaiseen puuttumiseen osoitettavat resurssit ovat suhteessa ongelmiin entistä pienemmät, vaikka jatkuvasti korostetaankin ennaltaehkäisevää toimintaa. Luokkien ongelmiin puuttumiseen ei ole riittävästi resursseja, vaikka todistettavasti voitaisiinkin osoittaa, että joidenkin ongelmien ratkaiseminen kalliilla rahalla säästäisi jostain muualta vieläkin suurempia summia.
Ennaltaehkäisevää on usein myös säästämättä jättäminen. Rakenteellisia uudistuksia pitää tehdä, mutta koulumaailmassa niiden toteuttaminen on vaikeampaa kuin muilla alueilla. Hämeenlinnan luokat ovat jo kookkaita, tuntijako minimissään, pienryhmätyöskentelyä ei juuri ole ja erityistuen saaminen todella vaikeaa. Kaksiopettajaisten kyläkoulujen lopettaminen säästää lähivuosina jotain. Seuraava säästötoimin voi olla lomautus.
Työpaikoilla ei suvaita työrauhan häiritsijöitä tai kriisitilanteissa ilman tukea jäämistä. Miksi kouluissa pitäisi hyväksyä?
|
|
|