|
Turpeen luokittelu hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja ympäristöystävälliseksi poltettavaksi on naurettavaa. Turve tuuppaa poltettaessa ilmoille runsaasti ilmastonmuutosta edistäviä päästöjä ja painii päästöillään samassa luokassa kuin kivihiili.
Pekkarisen uusin taidonnäyte oli veivata turpeen energiavero suhteettoman alhaiseksi verrattuna sen aiheuttamiin päästöihin. Turvetuotannon ylimitoitettu paapominen ei ole kestävän energiatuotannon periaatteiden mukaista ja sitä onkin tasaisin väliajoin kritisoitu vahvasti myös kansainvälisillä areenoilla, eikä syyttä. Vaakakupissa ovat ilmastonmuutos ja kotimainen turvetuotanto.
Suurin osa suoluontotyypeistä on määritelty uhanalaisiksi ja kaikki luonnontilaiset suot pitäisi ilman muuta jättää suosiolla rauhaan. Turpeenkäyttöä ei pitäisi enää lisätä, vaan vähentää hallitusti. Meidän olisi myös syytä tiirailla tiiviimmin muita syrjäseutujen taloutta tukevia energiantuottomuotoja kuin turvetta. Hämeessä esimerkiksi puuenergia ja jo vahvassa nosteessa oleva biopolttoaine ovat varsin mainioita vaihtoehtoja.
Ministeri Pekkarinen totesi turpeen tilanteesta, jotta ”Kokonaisuus on siedettävä”.
Olen täysin eri mieltä. Tilanne on sietämätön ja Suomen ympäristöprofiilin kannalta todella kökkö. Turvehauteesta on päästävä pois.
Vetäisin eilen Aulangontiellä uhkaavan voltin. Suistuin pyörätieltä keskellä hämeenlinnalaista ruuhka-aikaa lähimmälle ajokaistalle. Toisella kaistalla tuli kohdalle linja-auto. Omalle kaistalleni osui auton sijaan enkeli.
Olen pyöräillyt elämäni aikana kymmeniätuhansia kilometrejä kilpa- ja maastopyörillä. Viimeksi olen kaatunut pyörällä 20 vuotta sitten. Olo kaatumisen jälkeen oli lievästi sanottuna epätodellinen. En vieläkään oikein ymmärrä miten minulle kävi niin.
Hämeenlinnassakin sattuu piittaamattomuuden, kiireiden, kännyköiden, meikkien ja alkoholin vuoksi aivan liikaa liikenneonnettomuuksia. Elämän realiteetit ja toisten huomioiminen ovat jääneet niin liikenteessä kuin muutenkin elämässä sivuseikaksi. Isot jyräävät ja heikommat tai poikkeavat jäävät jalkoihin.
Oma shokkireaktioni oli perinaisellinen: en suinkaan tarkistanut vertavaluvia polviani, kyynärpäitä tai ruhjeita säärissä ja kyljissä. Enkä varsinkaan tarkistanut miehekkäästi maastopyörän kuntoa. Kun olin pompannut vieterin lailla pystyyn ja pelastanut itseni ja pyöräni takaisin pyörätielle, tempaisin laukusta taskupeilin ja vilkaisin, kuinka pahalta naama näytti: ruhje oikeassa poskessa. Myöhemmin jalat kyllä tärisivät, ja tärisevät vieläkin, kun mietin miten olisi voinut käydä ilman Aulangontien enkeliä.
Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja eletään arvot kohdallaan. Keskitytään liikenteeseen ja elämämiseen ja lähetetään lapset aina matkaan järki päässä ja enkeli olalla.
Eläkkeellä oleva ystäväni, älykkö kynäniekka Jori ilahduttaa minua aina kun hänet tapaan. Jori on ikuinen optimisti, humanisti ja hippi.
Jori on mies, josta kannattaa ottaa mallia nykymaailman tehokkuus- ja tuottavuusyhteiskunnassa. Jorin asenne auttaa arjessa ja se kannattaisi kloonata itselleen vähintäänkin joka kesä, jos ei muulloin kykene.
Jori ja Tove Jansson olisivat olleet sydänystäviä, mikäli he olisivat tunteneet toisensa. Tove Jansson sattui aikanaan kiteyttämään Jorin asenteen lausahdukseen
”Kenelläkään ei ole hauskempaa kuin hän itse itselleen järjestää.”
Joristaan olan takaa koko kesä, niin olemme taas kuin Feenix-lintuja kun syys koittaa. Jorisemiseen ei tarvita huikeaa lomabudjettia. Oikea asenne riittää.
Yksittäisten ihmisten asenteet ja arjen ympäristöteot ovat keskiössä kun yhteiskuntaa luotsataan kohti ympäristön kannalta kestävämpää arkea.
Me suomalaiset voimme vähentää ympäristölle haitallisia vaikutuksia ensisijaisesti kolmen arjen kokonaisuuden kautta: asumisen, elintarvikkeiden ja autoilun järkeistämisellä.
- Energiankulutuksen vähentäminen asumisessa ei ole tähtitiedettä, vaan siihen riittävät terve järki ja oikea asenne. Se kuuluisa yhden asteen lasku kodin sisälämpötilassa, vedellä läträämisen lopetus sekä sähkölaitteiden virran katkaisu kokonaan ovat varsin tehokkaita arjen energiansäästökeinoja.
- Ympäristöteot ovat myös elintarvikkeiden osalta yksinkertaisia: lähellä tuotetuista raaka-aineista valmistetut kasvisruoat kuormittavat ympäristöä vähiten. Kotiruoista kaali- ja broileriruoat ovat tutkitusti ympäristöystävällisimmästä päästä. Helpottava tieto kaikille perheen kokeille on, ettei einespaketti ole ympäristön kannalta hassumpi valinta: itse asiassa kaupan makaronilaatikko on koko tuotantoprosessi huomioiden ympäristöystävällisempi kuin itse tehty herkku. Oleellista on myös se, ettei eines- tai kotiruokaherkusta jää ruokajätettä.
- Autotiheys on laajassa Hämeessä keskimääräistä maata korkeampi. Osa tästä selittyy sillä, ettei vaihtoehtoisia, ketteriä liikkumistapoja ole tarjolla, haja-asutusta on runsaasti ja etäisyydet ovat suuria. Autotiheydestä ja autoilun lisääntymisestä suuri osa selittyy myös asenteilla. Yksinäisiä kuskeja taittamassa parin kilometrin työ- tai harrastusmatkaa aurinkoisessa säässä pitäisi olla tulevaisuudessa todella harvassa.
Kokoomuksen Toivotalkoo-kiertue jatkuu valtakunnallisella, vihreällä Toivotalkoo-päivällä lauantaina 8.5.
Kokoomuksen Talkoisiin ei ole pakko osallistua.
Ympäristötalkoisiin voivat sen sijaan osallistua kaikki. Politisoitumatta.
Kokoomuksen Naisten Liiton perheväkivaltakampanja käynnistyi tänä viikonloppuna. Kyse on vaietusta asiasta, josta meidän kaikkien pitäisi kantaa huolta ja ottaa vastuuta.
Lähisuhde- ja perheväkivaltaa voi joutua kokemaan kuka tahansa sukupuoleen ja ikään katsomatta. Musta silmä voi olla mummolla, vaimolla tai lapsella. Perheväkivallan aiheuttamia mustia silmiä tavataan myös miehillä, mutta tilastojen valossa tämä on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Sielun haavoja löytyy varmasti kaikilta.
Myös Hämeenlinnan Kokoomusnaisten yhdistys osallistuu väkivallan vastaiseen kampanjaan. Maanantaina jätämme kaupunginvaltuustoon asiaa koskevan aloitteen ja toukokuussa 4.5 olemme Hämeenlinnan torilla tekemässä töitä lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämiseksi.
Adressin väkivallan vähentämiseksi voi allekirjoittaa Kokoomuksen Naisten Liiton sivuilla www.aikapuhua.fi
Väkivaltaa on myös väkivallalla uhkaaminen ja siitä vaikeneminen.
Kokoomuksen naisvaltuutetut uiskentelivat eilen luontevasti Hämeenlinnan kalamarkkinoilla. Markkinoilla piipahti myös kaksi liittyneiden kalavesien miespuolista kokoomuskasvattia, mutta yleisilme oli hyvin kokoomusnaisellinen.
Kokoomuksen kysely keskustan kehittämisestä herätti hilpeyttä, sillä moni asukas oli sitä mieltä, että Keskustan lisäksi kaikki puolueet kaipaavat kehittämistä ja uudistumista. Palautetta Hämeenlinnan kaupunkikeskustan kehittämisestä annettiin lopulta varsin innokkaasti ja keskustelu rönsyili luovasti myös mm päivähoitoon, ikäihmisten palveluihin ja OKL:n lopettamisuhkaan. Toki myös Tiuraa sivuttiin. Pöljä tapaus, joka suututtaa ja hävettää. Elämä kuitenkin jatkuu ja Tiurankin lautakasat unohtuvat.
Vaikka itse elän keskellä hämeenlinnalaista arkea, teen päivätyöni Hämeen ympäristön hyväksi ja lapsemme käyvät koulua ja ovat hoidossa Hämeenlinnassa, avarsi neljän tunnin kuunteleminen ja keskusteleminen muiden hämeenlinnalaisten kanssa maailmaa.
Akvaariossa ei tutustu oman reviirinsä eliöstön ongelmiin ja onneen. Niitä täytyy seurata jatkuvasti omassa vesistössä, jotta tietää missä kaivataan ruoppausta ja missä hoitokalastusta.
Hämeenlinnassa kaivataan molempia.
Työmatka Tukholmaan, Itä-Göötanmaan lääninhallituksen ja parin kunnan vieraaksi sujui ruotsalaisittain. Matkan tavoitteena oli saada väännettyä EU-ympäristöhankehakemusta eteenpäin ja yhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Baltianmaiden välillä hehkeämmäksi. Suomalaisten ainoana edustajana vedin kotiinpäin niin paljon kuin sielu sieti. Samalla pokalla kuin ruotsalaiset.
1,8 milj.€:n kestävän ja ympäristömyönteisen maankäytön jättihanke hakee vielä lopullista muotoaan, mutta ilman suomalaista idea-arsenaalia ei hankehakemuksen varsinainen sisältö muotoutuisi kovin kummoiseksi. Suomalainen substanssiosaaminen yhdistettynä luovuuteen on yksi tulevaisuuden ykkösvientituotteistamme.
Vuorineuvos Kari Neilimo kritisoi viime viikolla Vanajavesikeskuksen seminaarissa suomalaisten yritysten ja julkishallinnon vähäistä satsausta luovuuteen. Substanssiosaaminen on paremmalla tolalla. Olen Neilimon kanssa täysin samaa mieltä siitä, että luovuutta tarvitaan suoritusportaassa ja johtotasolla niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Tämä toteutuu kuitenkin valitettavan harvoin reaalielämässä. Luovat Ässät nitistetään joko ylikuormittamalla tai mitätöimällä, vaikka pitäisi tehdä juuri päinvastoin eli hyödyntää luovuutta ja tehdä sen avulla tuotteita. Suomalaiset kun osaavat ja luovat oikeasti, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.
Luovuus poikii tuotteita ja vientivaltteja, kunhan ne vain osataan tuotteistaa ja brändätä….. Tuotteistaminen kun on tunnetusti myös yksi suomalaisten heikoista lenkeistä, johon kannattaisi keskittyä, eikä pitää lapsipuolen asemassa.
Edellytyksiä meillä suomalaisilla on onneksi melkein mihin vain.
Paitsi halpaan massatuotantoon.
Suomen talous sukeltaisi lopullisesti, jos kaikki jaksamisensa äärirajoilla töitä paiskivat suomalaiset romahtaisivat yhtä aikaa. Työuupumus on aikapommi vailla vertaa, jota yhteiskunta ei ole vielä sisäistänyt.
Johtamisen merkitys työssäjaksamisessa on selvää. Jos esimies on loistava, jaksaa hänen loisteessaan raataa. Loistavat esimiehet ovat kuitenkin harvinainen laji, joten jotain muuta on keksittävä: merkityksellinen ja mielenkiintoinen työ on työntekijän työssäjaksamisen kannalta hyvin keskeistä. Ponnistellakin jaksaa ja ylitöitäkin tekee, jos työ antaa eikä ainoastaan ota. Antaminen ei läheskään aina tarkoita rahaa vaan mitä suurimmassa määrin POSITIIVISTA PALAUTETTA!
Jokainen karu jätkä saa voimia teeskentelemättä ja nuoleskelematta annetusta hyvästä palautteesta, vaikkei sitä ulkokuoresta ja käytöksestä huomaisikaan. Pienenkin hyvän ja arkisen palautteen kylväminen voi tuoda runsaan sadon. Rehti palautteen antaminen ja eettinen johtaminen ovat nousussa alaisten silmissä.
Työhyvinvoinnista ja työurien pidentämisestä saarnataan nyt joka suunnalla. Kammottava totuus kuitenkin on, että työelämässä ollaan tilanteessa, jossa työntekijöitä ajetaan kuilun partaalle. Työntekijöiden hyvinvointia täytyy parantaa oikeasti eikä leikisti, teoriatasolla. Parantaminen alkaa esimiehistä: esimiesten on ylitettävä itsensä tai heidät on pistettävä vaihtoon.
Pommien kanssa ei kannata leikkiä.
Lähes jokainen suomalainen voi ottaa vastuuta omasta ja läheistensä terveydestä. Arkiliikunta, tupaikoimattomuus, kohtuulliset ruoka- ja juomatottumukset sekä asenne ehkäisevät monia sairauksia ja vaikuttavat myönteisesti yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Yhteisiä terveydenhoidon voimavaroja myös säästyy ja ne riittävät paremmin niille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat.
Yksinkertaiset ja halvat muutokset elämäntavoissa tekevät ihmeitä, mutta ovat työn ja tuskan takana. Vanhempien liikunta- ja ruokailutottumukset sekä ne ASENTEET siirtyvät suoraan lapsille ja poikivat joko terveempiä suomalaisia tai lisää ongelmia.
Työpaikatkin yrittävät laittaa kortensa terveyskekoon tarjoamalla liikuntaseteleitä tai joskus jopa mahdollisuuksia harrastaa hieman liikuntaa työaikana. Näistä korsista nappaavat valitettavan usein kuitenkin kiinni ne työntekijät, jotka muutenkin harrastavat aktiivisesti liikuntaa.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa niitä elämäntapoja ainakin vähän.
Ihan ilmaiseksi tai pienen asennemuutoksen hinnalla
Alexander Stubb antoi tänään Verkatehtaalla aimo tujauksen tietoa EU:sta. Stubb muistutti meitä kuulijoita EU:n ydintehtävistä eli niistä asioista, joita turvaamaan EU aikanaan perustettiin:
1 Rauha
2 Vakaus
3 Vauraus
4Turvallisuus
Jep. Todella laajat ja vaativat tehtävät, jotka hoituvat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Stubb kehoitti meitä suomalaisia seuraamaan EU:s osalta erityisesti EU:n laajentumista, taloutta sekä sitä, ”mikä EU:sta tulee isona”. Stubb painotti taloudessa erityisesti vihreää taloutta ja sen tuomia mahdollisuuksia.
Kysyin Alexilta, miten hän näkee EU:n todelliset vaikutusmahdollisuudet edistää vihreää taloutta Kiinan ja Yhdysvaltojen puristuksessa. Totesin myös, että EU-hankkeiden vihertymistä on pikku hiljaa havaittavissa myös täällä Hämeessä, mutta täällä tarvitaan nimenomaan sitä maakunnallista tahtoa rahoittaa ja edistää vihreitä hankkeita.
Alex totesi, ettei Kiinaa ja jenkkejä kannata aristella vaan EU kyllä pärjää osaamisellaan. Hän myös kehoitti meitä lypsämään EU:lta mahdollisimman paljon rahaa erityisesti ympäristöhankkeisiin.
Jatketaan tehostettua lypsämistä Alexin kannustamana!
|
|
|