Koulukuraattori katosi

… ja säästäminen alkoi. Totuutta on katsottava silmiin ja säästöpäätöksiä on tehtävä, mutta säästökohteet on mietittävä entistä tarkemmin.

Säästökuurista huolimatta on noudatettava valtuustosopimusta, jossa tavoitteena on sosiaalisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti kestävä kehitys. Mikä olisikaan sosiaalisesti kestävämpää kehitystä kuin lasten ja nuorten budjetin pitäminen ennallaan? 

90-luvun laman aikana syntynyt pahoinvointi ei ole kadonnut perheistä, joihin se silloin asettui. Lasten ja nuorten palveluihin tuolloin kohdistuneet säästötoimet vaikuttavat  vieläkin, eikä samoja virheitä saa toistaa. Pahoinvointi näkyy tämän päivän Hämeenlinnassa selkeästi kouluissa ja erityispalveluiden jonoissa. Erityisen herkkä ryhmä ovat yläasteikäiset tytöt, joiden yleisimmät oireet ovat masennus ja fyysisinen kipu. Tämä fakta kouraisee minua kolmen tytön äitinä syvältä.

On hyvä muistaa, että hyvinvointi lähtee perheistä ja 82% suomalaisperheistä voi tällä hetkellä hyvin. Säästöjen kohdistaminen lapsiin ja nuoriin sivaltaa kuitenkin eniten niitä, joiden asioihin pitäisi saada aikaan parannusta. Yhteiskunnan tehtävä on tukea apua kaipaavia perheitä ja tukemiseen tarvitaan €uroja. 

5 kommenttia artikkeliin “Koulukuraattori katosi”
  1. avatar iisakki sanoo:

    Moi,

    muuten olen samaa mieltä, mutta eihän tässä kukaan ole (ainakaan vielä) leikannut yhtään mitään mistään. Lasten ja nuorten budjetti on tasan ennallaan. Tai itse asiassa jotain 4,5 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna.

    Lammilla on menetetty osa kuraattorin palveluista, mutta toisaalta muissa kaupunginosissa kuten Hauholla ja Kalvolassa on saatu lisää kuraattoripalveluita. Se on sitä harmonisointia. Lammilla ollaan varmasti katkeria, mutta sitäkin voisi miettiä, että mitä kaikkea he samaan aikaan saavat liitoksesta… Enkä tarkoita pakolaiskeskusta, vaan veroprosenttia, liikuntakeskusta, toimintakykyistä päätöksentekoa yms.

    Niin mukavaa kuin se olisikin, emme voi harmonisoida kaikkea siihen parhaaseen tasoon, mitä jossain päin seutua on ollut. Etenkään tulevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa verotulokasvumme kääntyy negatiiviseksi (ollut + 7-8% vuodessa) ja samaan aikaan menot edelleen kasvavat sen 8 prossaa vuodessa. Yhtälö on kestämätön. Vuodessa tulee miljoonien eurojen vaje.

    Jos ympäristökunnat olisivat pysyneet itsenäisinä, ne olisivat joutuneet todennäköisesti leikkaamaan palvelutasostaan rankasti jo lähivuosina. Nyt kaupungilla on sentään pelivaraa rakentaa sitä siltaa laman yli. Hurjalle viime vuosien kasvulle joudutaan silti lyömään tulppaa ja heti. Upea saavutus on, jos pystymme pitämään palvelutasomme nykyisellä tasolla ja ehkäpä valitsemaan jonkin painopistealueen, jota kehitämme. Se voisi hyvin olla nimenomaan tuntikehys ja koulua tukevat palvelut.

  2. avatar Lulu Riikonen sanoo:

    Selvää sanallista selvitystä on jo kuultu siitä, että leikkauksia tehdään siellä täällä. Jokainen lautakunta joutunee kiristämänään vyötä.

  3. avatar iisakki sanoo:

    Jep,

    näin takuulla on. Mutta vielä ei ole tehty mitään. Ja voi jäädä monilta osin tekemättäkin.

  4. Jaan kanssasi huolen lasten ja nuorten hyvinvoinnista – tai paremminkin pahoinvoinnista. On selvää, että uudella valtuustokaudella rahasta tulee olemaan tiukkaa ja jokainen euro täytyy harkita tarkkaan. Asiat täytyyy kuitenkin laittaa tärkeysjärjestykseen.

    Meitä on monta, joiden mielestä lapset ja nuoret ovat aivan siellä tärkeysjärjestyksen kärjessä. Satsaaminen lapsiin ja nuoriin ei ole tuhlausta, vaan sijoittamista tulevaisuuteen. Taloustaantumassa on lyhytnäköistä säästää ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Se säästö tulee korkojen kanssa maksuun myöhemmin.

    Tehdään siis parhaamme, että viedään lasten ja nuorten asioita eteenpäin. En keksi tärkeämpää painopistealuetta alkaneelle valtuustokaudelle.

  5. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Mistä säästöt?

    Mielestäni ensiarvoisen tärkeätä on taata lakisääteiset palvelut. Niistä ei sovi leikata, vaan tarvittaessa niihin on lisättävä määrärahoja.

    Terveyspalvelut ovat lakisääteisiä, kaupungin on ne hoidettava kuten myös koulutus.

    Kerron Lammilta esimerkin, terveyspalveluiden heikentämisestä, joka johtaa jatkuessaan työntekijöiden sairastumiseen.

    Lammilla terveyskeskuksen laboratoriossa oli ennen kolme ihmistä. Vuoden vaihteen jälkeen kyseisessä laboratoriossa kaksi ihmistä tekee kolmen työt.

    Systeemiä on kehitetty, kuka lienee organisaattori. Laboratorioon päästäkseen ihminen menne laboratorion ovelle, lukee muutamasta paperitiedotteesta ohjeet. Ottaa wc-paperirulla tyyppisestä rullakosta numerolapun ja istuu odottamaan, jotta pääsisi varaamaan itselleen laboratorioaikaa. Mistään hän ei näe ketä palvellaan ja kuinka mones hän on jonossa, numerolappu lipussa voi olla 25.

    Laboratorioon ajan saaneita kutsuu hoitaja nimellä ajallaan mikäli pystyy. Aikaa tilaamaan tullut asiakas pyörittelee päätään, koskahan hän mahtaa olla vuorossa?
    Toinen hoitajista ottaa verikokeita ja toinen juoksee ottamassa sydänfilmejä ym.

    Kenen tehtävä on huolehtia ajan varaajien vastaanotosta?
    No tietenkin nuo kaksi hoitajaa, jotka ottavat vain verikokeita ja filmejä ym. hehän tuon ehtivät hyvin siinä sivussa vasemmalla kädellä hoitaa.

    Siispä verikokeen hoitaja huutaa numeron 10 ja antaa asiakkaalle ajan seuraavalle viikolle. Nyt tuolle hoitajalle tuli kiire hän on jo viisi minuuttia myöhässä, kun nimellä varatulle asiakkaalle oli aika 5 minuuttia sitten.

    Asiassa ei olle ongelmaa sydänfilmin juuri ottanut hoitaja tulee ja pelastaa tilanteen, hän huutaa numeron 11 ja antaa asiakkaalle ajan seuraavalle viikollle. Hoitajalle tulee kiire, hänen olisi pitänyt tehdä jo jatkotutkimukset juuri verikokeesta tulleelle asiakkaalle.

    Oliko tuossa sitten mitään ongelmaa, ei tosiaankaan.

    Siinä kävi vain niin hassusti, että useimmat nimellä vuoroaan odottavat asiakkaat olivat tulleet aamulla vastaanotolle syömättä ja juomatta, joten heillä olotila ei ole mitä parhain.

    Vaikeampi tilanne on kuitenkin hoitajilla, heidän pitää tarkasti tietää mitä he tekevät. Heillä ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta pitää hetkenkään hengähdystaukoa puhumattakaan ns. lakisääteistä kahvitaukoa.

    Tuo on ongelma, joka jatkuessaan ei tuo säästöä, vaan kulua. Säästöä sikäli, että jatkossa laboratoriossa ei ilmeisesti ole kuin yksi hoitaja, kulua siksi, kun toinen noista hoitajista on pakollisella pitkällä kahvitauolla.

    Mikäli olisin asian ajoissa huomannut, olisin viime syksynä hakenut Hakkalan hyväkuntoista koulurakennusta purettaessa sieltä yhden pienen liitutaulun ja vienyt nyt sitten terveyskeskuksen laboratorion odotustilan seinälle. Tuohon liitutauluun asiakkaat merkitsisivät liidulla numeron, jonka rullasta saavat. Saatuaan ajan joko seuraavalle viikolle tai sitä seuraavalle viikolle viivaisivat numeronsa liidulla yli. Näin tehden numerojonottajat tietäisivät edes palvelutilanteen.

    Tämä ei tietenkään onnistuisi, kuin liituaikaan koulunsa käyneiltä, mutta laboratorion asiakkaista tällä hetkellä lienee suurin osa tuon liitutaulun käytön oppineita.

    On minulla tosin ehdotus hoitajillekin, kuinka he voisivat hoitaa oman terveytensä työtä tehdessään. Tuo verikoetta ottanut henkilö antoi nro 10 asiakkkaalle ajan seuraavalle viikolle, niin toisen hoitajan pitääkin antaa nro 11 asiakkaalle seuraavasta seuraavalle viikolle aika.

    Kaupungin hallinnossa pitää jakaa palvelut lakisääteisiin ja panostaa tarvittavat resussit niihin ja suorittaa kaikki leikkaukset tuohon ryhmään kuulumattomista menoeristä.

Jätä kommentti

css.php