Luokkakoko on POP!

Eilinen A-talk käsitteli perusopetusta, jonka laatua yritetään ensimmäistä kertaa parantaa siihen erikseen osoitetun valtion rahoituksen avulla.

Perusopetuksen laatuun on sijoitettu hallitusohjelman mukaisesti viime vuonna 16 milj.€. Tänä vuonna summa on 40 milj.€. Ohjelman tavoitteena on luokkakokojen pienentäminen, tuki- ja erityisopetuksen sekä opinto-ohjauksen ja oppilanhuollon vahvistaminen sekä koulujen kerhotoimintaan panostaminen. Lisäksi pyritään parantamaan koulun ja vanhempien välistä yhteistyötä. 

A-talkin toimittajat olivat kyselleet 20:n kaupungin luokkakokojen pienentämiseen tarkoitettuja valtion rahojen käyttöä. Näiden kaupunkien joukossa loisti myös Hämeenlinna maan viidenneksi suurimalla luokkakoko-keskiarvollaan. Vain neljä kaupunkia oli toistaiseksi suunnannut rahoja suoraan luokkakokojen pienentämiseen. Kaupunkeja ei erikseen nimetty. 

Keräsin pari vuotta sitten täällä Hämeenlinnassa (vanhemman olomuodossa) adressia luokkakokojen pienentämisen puolesta. Adressilla ei ollut mitään vaikutusta. Valtion paimennuksella sen sijaan täytyy olla. Ja valtuustoryhmien välisellä sopimuksella, jossa yksi tavoitteista on sosiaalisesti kestävä kehitys. 

 

2 kommenttia artikkeliin “Luokkakoko on POP!”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Kaikkihan vähänkin asiasta kiinnostuneet tietävät, mitä yksi syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle maksaa.
    Puhumattakaan niistä inhimillisistä kärsimyksistä, mitä siitä seuraa.
    On hienoa, että jaksat taistella näiden kersojen hyvinvoinnin puolesta.
    Tilin saisi helpommallakin.
    Antoisaa viikonvaihdetta Sinulle!
    Riitta

  2. Hei Lulu!

    Katsoin tuon mainitsemasi A-talk-ohjelman jälkikäteen Ylen Areenasta. Kiitos kun mainitsit siitä! Opetusministeri Henna Virkkusen, OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemen, Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothin ja luokanopettaja Ulla Länsiharjun keskustelua oli mielenkiintoista seurata.

    Minulla on opettajana aivan samoja kokemuksia kuin Ulla Länsiharjulla. Isossa ryhmässä kärsivät niin heikot oppilaat kuin lahjakkaatkin. Keskitasoiset jotenkin selviytyvät omin avuin, mutta kenellekään ei ole tarpeeksi aikaa. Opettamisen ja neuvomisen sijaan aikaa menee kurin pitämiseen ja hiljaisuuden odottamiseen. Oppimisen ilo on kaukana.

    On hieno juttu, että valtuustossakin meitä on monta, jotka kannamme erityistä huolta koulusta ja luokkakoista! Meidän täytyisi jotenkin saada koottua voimat yhteen ja äänemme kuuluville. Jo ensimmäisessä valtuuston kokouksessa esitin ylisuurten opetusryhmien purkamista ja oppilasrymien keskikoon saamista lähelle maan keskiarvoa. Samoin asian otti esille Kaija-Leena Savijoki. Valtuusto ei kuitenkaan halunnut sitoutua tällaisiin tavoitteisiin, koska ryhmien jakaminen olisi tiennyt lisää opettajia ja lisää kustannuksia. Talousarviosta haluttiin pitää kiinni.

    Ymmärrän, että taloustilanne on nyt entistä heikompi, mutta silti olen sitä mieltä, että luokkakokoja kannattaa ehdottomasti pienentää. Tarvittava lisämääräraha saadaan osittain valtiolta POP-rahoina. Kunnan maksama osuus on kuitenkin pieni summa verrattuina niihin kustannuksiin, joita yksi syrjäytynyt nuori tai huostaanotettu lapsi tulee maksamaan kunnalle.

    Meidän tulisi valtuustona käydä perusteellinen keskustelut tarpeiden priorisoinnista. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten lautakunnan määrärahoja ei tulisi leikata ollenkaan. Jos siellä jotain säästöjä saadaan aikaiseksi, ne tulisi käyttää lasten ja nuorten palveluiden parantamiseen.

    Hyvää viikonloppua!

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php