Aatelinen Aku pelastaa

Aku on ajan hermolla. Nettisivut, geenimanipulaatiot ja ympäristökatastrofit kuuluvat myös Ankkalinnan arkeen. Aku ilmestyi omaan elämääni jo 70-luvun lopulla, jolloin  Aku ja Pulivari olivat suuria suosikkejani. Teekkarinakin tingin jostain muusta kuin Akun vuosikerrasta. Aku tilattiin omalle jälkipolvelle muutama vuosi sitten ja sen jälkeen Aku on pelastanut meillä monta viikonloppuaamua. Puoli seitsemän aikaan kuuluu tassuttelua, kun lapset etsivät Aku Ankkoja ja pysyvät vielä tunninkin sängyssä. Aku pitäisi siis vähintäänkin aateloida. 

Lukeminen on rentouttava, viihdyttävä, kasvattava, terapoiva ja sivistävä harrastus. Sitä ei tarvitse ottaa liian vakavasti, eikä sarjakuvienkaan lukemista pidä aliarvioida. Laman aikaan erilaisten lehtien ja kirjojen ostaminen vähenee ja kirjastojen tarve korostuu. Onkin tärkeää, että Hämeenlinnan jokaisella kuntakeskuksella on jatkossakin oma kirjasto. Kirjaston sijainti ja aukioloajat on kuitenkin punnittava tarkkaan tarpeen mukaan. Erilaiset palvelukeskukset, joissa kirjastot olisivat yksi palvelu, voisivat tarjota  asiakkaille Akujen lisäksi myös mm antibiootteja ja mummo-kummeja. 

Kommentti artikkeliin “Aatelinen Aku pelastaa”
  1. avatar Hanna Toivainen sanoo:

    Aku Ankkahan on tosiaan mitä sivistävin lehti, aina ajan hermolla. Monesti tuntuu että parhain ironia menee lapsilta ohi, mutta kolahtaa aikuisiin!

    Jos minulta kysyttäisiin kasvatusneuvoja, yksi tärkeimmistä olisi lapsille lukeminen ja tutustuttaminen kirjojen maailmaan heti taaperosta lähtien. Siinä tulee tärkeänä sivutuotteena läheisyys ja kiireetön yhdessäolo, mutta myös vankka pohja lapsen kielen ja ajattelun kehittymiselle. Vaikka kuinka kyllästyttäisi lukea samoja kirjoja kymmeniä kertoja, voin taata, että se kannattaa.

    Olen samaa mieltä kirjastojen merkityksestä. Sivukirjastoja tulee kehittää asukkaiden olohuoneiksi, kohtauspaikoiksi, tietotoimistoiksi.

    Lehdestä luin, että Kalvolan palvelupiste ei siirtyisikään sosiaalitoimistoon, vaan toisinpäin, sosiaalitoimistossa nyt työskentelevät siirtyisivät vanhaan kunnantaloon. Vielä mieluummin näkisin kuitenkin kirjaston Lasimäellä tällaisena kyläläisten kohtauspaikkana, koulun ja tulevan päiväkodin vieressä. Suunniteltu laajennus tulisi toteuttaa niin että kirjasto olisi esteetön, helposti saavutettava ja lähestyttävä palvelupaikka. Miten vanhukset ja vammaiset pääsevät entisen kunnantalon portaat ylös?

Jätä kommentti

css.php