Häirintää

Lapset hehkuvat, kun he pääsevät kouluun, saavat tarravalokuvia ja voivat käydä syömässä suuressa ruokalassa niitä kuuluisia kumiperunoita. He ovat myös innokkaita oppimaan uusia asioita.

Peruskoulussa luodaan siis tieto- ja taitopohjaa tulevaisuutta varten. Jotta oppilaat saisivat energisinä ja tyytyväisinä imeä itseensä henkistä pääomaa, on koulussa oltava työrauha. Työrauha ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa luokissa. Luokat ovat äärimmäisen haasteellisia, heterogeenisia ja kookkaita. 2000-luvun luokka on jotain aivan muuta kuin kookkaat luokat ”ennen vanhaan”.

Oppilaat pääsevät suht rauhalliseen luokkaan, jos onni potkii. Jos on huonompi säkä, joutuu luokalle, jossa työrauhaa ei ole. Rauhallisen ja rauhattoman luokan oppilaat ovat täysin eriarvoisessa asemassa niin oppimisen kuin henkisen hyvinvoinninkin osalta. Rauhattomassa luokassa kärsivät kaikki oppilaat.

Taloudelliset resurssit eivät nousseet taloudellisesti parempina aikoina samalle tasolle kuin ennen 90-luvun lamaa. Varhaiseen puuttumiseen osoitettavat resurssit ovat suhteessa ongelmiin entistä pienemmät, vaikka jatkuvasti korostetaankin ennaltaehkäisevää toimintaa. Luokkien ongelmiin puuttumiseen ei ole riittävästi resursseja, vaikka todistettavasti voitaisiinkin osoittaa, että joidenkin ongelmien ratkaiseminen kalliilla rahalla säästäisi jostain muualta vieläkin suurempia summia. 

Ennaltaehkäisevää on usein myös säästämättä jättäminen. Rakenteellisia uudistuksia pitää tehdä, mutta koulumaailmassa niiden toteuttaminen on vaikeampaa kuin muilla alueilla. Hämeenlinnan luokat ovat jo kookkaita, tuntijako minimissään, pienryhmätyöskentelyä ei juuri ole ja erityistuen saaminen todella vaikeaa. Kaksiopettajaisten kyläkoulujen lopettaminen säästää lähivuosina jotain. Seuraava säästötoimin voi olla lomautus.

Työpaikoilla ei suvaita työrauhan häiritsijöitä tai kriisitilanteissa ilman tukea jäämistä. Miksi kouluissa pitäisi hyväksyä?

 

Jätä kommentti

css.php