Sir Vapaavuori

Asuntoministeri Vapaavuori antaa palaa. Ministerin kokoama viisaiden työryhmä on kerännyt 31 toimenpide-ehdotusta, joilla suomalaisesta rakentamisesta tehdään entistä energiatehokkaampaa. Maankäytön osalta ehdotetaan, että kaupunkiseuduilla kokeiltaisiin palveluvyöhykemallia, jossa kaupunkimaisen kasvun rajan sisäpuolella kunta lupaisi asukkaille kaikki tähänkin asti tuotetut palvelut. Rajan ulkopuolella kuntaa kohdistuvat vaatimukset olisivat vaatimattomampia ja haja-asutusalueelle muuttava tietäisi etukäteen, ettei kaikkia palveluja ole tarjolla vaan osa niistä täytyy hankkia itse.  Ehdotus on järkevä. Rahat kun eivät kerta kaikkiaan riitä kaikkeen.

Häme on kuitenkin myös maankäytön suhteen omanlaisensa kokonaisuus. Meiltä löytyy paitsi taajamia ja teollisuusalueita myös runsaasti kulttuurihistoriallisesti merkittäviä alueita,  maaseutua, metsiä  ja vapaa-ajanasutusta. Haja-asutusalueiden osalta on syytä keskittää vanhoihin kyliin ja jo olemassa oleviin muihin asuinalueisiin. Asuminen maaseudulla voidaan myös toteuttaa varsin ympäristöystävällisesti, jos se mahdollistaa keskusta-asumista tehokkaamman ja kestävämmän uusiutuvan energian käytön. Hajautuneempi yhdyskuntarakenne voi olla ympäristön kannalta hyvinkin onnistunut.

Suurin ympäristövaikutus on loppuen lopuksi kaupunkikeskusten ja niiden liepeiden maankäytöllä.  Siellä missä on massoja on myös enemmän ratkaistavia ongelmia ja mahdollisuuksia. Hämeessäkin on syytä keskittää voimavarat kuntakeskusten eheyttämiseen. Oleellista on hyvä suunnittelu.

SITRA hakee parhaillaan ensimmäisiä innokkaita kuntia kokeilemaan uutta vyöhykemallia Suomessa. Taidan ehdottaa siihen jotain hämäläistä kuntaa. Ja taidan myös ehdottaa Sir Vapaavuorelle kun seuraavan kerran tavataan, että hän jatkossa käyttäisi ”tiivistäminen”-sanan sijaan sanaa ”eheyttäminen”.

5 kommenttia artikkeliin “Sir Vapaavuori”
  1. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Hei Lulu!

    Vapaavuoren teesit tulevaisuuden suhteen kaupunkien tiivistämisestä on melkoista utopiaa eikä sovi Suomeen. Suomi on pienten kaupunkien ja suurten maaseutujen maa. Asuipaikan perusteella ei saisi kurittaa pienten kylien ja maaseutujen asukkaita. Vapaavuoren mukaan tietyn asyinvyöhykkeen ulkopuolelle ei tarvitsisi ulottaa palveluita. Tämä autioittaisi entisestään nyt jo tyhjeneviäa maaseutuja. Eihän maaseudulla tälläkään hetkellä ole kaikkia palveluita saatavilla, ja jo nyt niitä hankitaan itse.

    Tänään oli kolmansilla kyläkäräjillä mainio profesori puhumassa uuden maaseudun mahdollisuuksista. Viitaten hänen esitelmään: pienillä kunnanosakeskuksilla pitää olla aito mahdollisuus oman alueen kehittämiseen. Hänen esitelmänsä lopuksi huolestuin, kuinkahan meidän Hämeenlinnassa käy. Jatkuuko aluetoimikuntien työ ensi valtuustokaudella, miten käy kolmannensektorin työn, mikäli avustuksia leikataan. Näiden talkoolaisten tekemästä työstä osa lankeaisi kaupungin niskaan.

    Hämeenlinnassa on paljon hyviä asioita kehitetty maaseuduilla, pitäisi katsoa mitä niistä voidaan nostaa esiin ja sisällyttää kaupungin budjettiin. Kyllä meidän pitää vielä saada itse valita asuinseutumme ja saada hengittää ”tilavasti”. Kaupunkien kehittämisessä pitää ottaa inhimillisyys huomioon ja muistaa myös meitä maaseudun juntteja 🙂

  2. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Satu

    Kirjoitat, että ”kyllä meidän pitää vielä saada itse valita asuinseutumme ja saada hengittää tilavasti”. Olen samaa mieltä.

    Ymmärtääkseni ei Jan Vapaavuori eikä myöskään Lulu ole millään lailla estämässä tai kieltämässä esittämääsi valinnan vaihtoehtoa. Molemmat tuovat reilusti esiin sen tosiasian, että jos asuinpaikan valinta osuu suhteellisen tiheästi rakennetulle alueelle, taataan tälle alueelle palveluja myös tulevaisuudessa suuremmalla todennäköisyydellä kuin kauas muusta asutuksesta valitulle asuinpaikalle. Kannatan Vapaavuoden ja Lulun ajatustapaa.

    Lululle. Lähimenneisyydessä käytettiin enemmänkin termiä täydennysrakentaminen. Tarkoitatko eheyttämisellä samaa asiaa?

  3. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Huomenta Seppo

    Ymmärrän pointtisi Vapaavuoren teesien suhteen. Mutta tällaisena maalaisena kannan aina huolta maaseudun asukkaista, jos kunta- ja kaupunkirakennetta ehdotetaan tiivistettäväksi niin ettei palveluja ulotettaisi jonkin tietyn vyöhykkeen ulkopuolelle. Tietysti selventää täytyisi mitä palveluja tarkoitetaan.
    Eivät Jan ja Lulu varmastikaan valinnavaihtoehtoa olekaan kieltämässä, mutta keskustelua puoleen jos toiseenkin on hyvä käydä.
    Leppoisaa sunnuntaita!

  4. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Hei Lulu,
    esität herkullisen näkemyksen kyläaktivaattorille heittämällä julkisuuteen kannattavasi Sir Vapaavuoren perustaman työryhmän verkostokaupunkimallia sovellettavaksi Hämeenlinnaan.

    Suomen asuinrakentamisen ympäristörasitteisuuden ja kunnallispalvelukustannusten ydinongelmahan eivät ole suhteellisen vähän asutusta sisältävät yksittäistalot maaseudullamme, vaan nimenomaan liian löysästi ja tehottomasti rakennetut taajamamme kaupunkialueillamme. Olenkin samaa mieltä kanssasi siinä, että supistamalla taajama-asukkaiden palvelutasoa välittömästi keskustaajamien ulkopuolella asuvilta, ohjaisimme asutusta tiiviimmin kaupunkikeskuksiin ja saavuttaisimme sitä kautta suurimmat kuntasektorin päästö- ja kustannussäästöt. Maaseutuasumisen, tai ehkäpä omassa kaupungissamme pelto- ja metsäasumisen osalta, aikaansaatavat säästöt olisivat vähäisen asukasmäärän vuoksi marginaalisia, eivätkä tilastoissa tosiaan juurikaan kustannussäästöinä edes näkyisi. Nytkin näillä alueilla tukeudutaan jo paikkasidonnaisen yritystoiminnan edellyttämään infraan, eikä näillä alueilla kunnallisia palvelujakaan enää supistettaviksi ole.

    Hyvä veto lähteä ajamaan kaupunkirakenteen tiivistämistä. Hämeenlinnan keskustahan on aina mahtunut melko pieneen tilaan, joten en ymmärrä minäkään miksi sen laajentuminen tulisi jatkossakaan sallia.

  5. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Venäjä, Neuvostoliitto ja Venäjä on muotoutunut historian saatossa Vapaavuoren maaksi, jossa on suuria kaupunkikeskittymiä ja tyhjiä alueita niiden välissä. Siellä on kaupunkeja, joista ei ole edes teitä ulos.
    Infran puuttuminen maaseudulta aiheuttaa sen, että maatalous on ongelmissa kuljetusten takia. Metsäteollisuusyritysten ympärille on rakennettava kaupunki, jotta teollisuuslaitokselle turvataan energian ja työvoiman saanti. Raaka-aineen saantikaan ei silti ole yksinkertaista, koska ei ole teitä. Palo- ja pelastustoimi ei toimi: puoli maata saa palaa ja sammua sitten itsekseen.
    Toisaalta kaupungit ovat ruuhkaisia, asuntopula vaivaa, ja sosiaaliset ongelmat ovat suuria.
    Mitä hyvää koituu kaupungistumisesta? Ruraalielämä on parempaa ja halvempaa. Ei tarvita katuvaloja, asfalttiteitä eikä alle tuhannen neliön tontteja. Luonnonilmiöiden kanssa ei olla vaikeuksissa niinkuin kaupungeissa.
    Oma apu on paras apu, sitten naapurin ja vasta kolmantena yhteiskunnan.
    Tulipahan vuodatettua t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php