Johtajuus / aateluus velvoittaa

Julkisen puolen työntekoasennetta ja -kulttuuria on muutettava kohti yrittäjäasennetta ja maanviljelijämeininkiä. Avainasemassa on tietenkin johtaminen, eikä enää puhuta muutosjohtamisesta tai strategisesta johtamisesta vaan extreme -johtamisesta yrittäjäasenteella.
Julkiselta puoleltakin löytyy näitä uuden johtamiskulttuurin sisäistäneitä esimiehiä, mutta varsinaiset helmet löytyvät yksityiseltä puolelta. Yrittäjissä on paljon työstään innostuneita ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseen sitoutuneita extreme -johtajia. Nämä johtajat ymmärtävät menestystekijöiden päälle. He johtavat pätevästi, kannustavasti ja eettisesti jatkuvasti kehittyvässä toimintakulttuurissa työskenteleviä, osaavia ja hyvinvoivia ydintehtäviinsä keskittyviä työntekijöitä.

Kuuluisin ja surkein viimeaikojen johtamistapaus löytyy lännestä: Oy Ruotsi Ab:n toimitusjohtaja Carl XVI Gustaf ei ole sisäistänyt johtajuutta. Herra toimitusjohtaja on pilannut yrityksen imagoa ja törsännyt alamaistensa eli yrityksen kaikkien osakkaiden rahoja. Näistä johtamistaidon näytöistä seuraisi oikeassa yritysmaailmassa pikaiset potkut ilman kultaista kädenpuristusta. Aateluuden pitäisi velvoittaa samoin kuin johtajuuden.

Johtaja voi nostaa yrityksen työ- ja menestymishalut huippuunsa ja luotsasta sen paikalliseen, kansalliseen tai kansainväliseen menestykseen. Uutta Nokiaa saamme odotella, ja todenäköistä onkin, että suomalaisen yrityselämän menestyksen avain piilee hyvin johdetuissa, yhteistyötä tekevissä PK-yrityksissä.  

Kommentti artikkeliin “Johtajuus / aateluus velvoittaa”
  1. avatar Jur.kand. sanoo:

    PUOLUEPOLIITTISET SEURAKUNTAVAALIT

    Emäkirkkomme on 1500-luvun uskonpuhdistuksesta alkaen ollut Saksan evankelinen kirkko (EKD), joka on merkittävä taustavaikuttaja puoluepolitiikassakin ja jota lähinnä on Saksan sosialidemokraattinen puolue. Lähimpänä kristillisdemokraatteja on katolinen kirkko.

    Myös Suomen evankelisluterilainen kirkko on tätä nykyä maallistumisensa myötä tunnistettavissa sosialidemokratian linnakkeeksi. Jo 1960-luvulta alkaen tiedettiin valittujen pappien , piispojen, jopa arkkipiispan puoluesympatiat. Sananjulistuksen sijaan painopiste on siirtynyt erinäisten eturyhmien, nyt mm. homoseksuaalien etujen valvomiseksi. Juuri koolla oleva kirkolliskokouskin on ehtinyt ratkaista julkisuuteen annettujen tiedotteiden mukaan vain homojen ja lesbojen puolesta rukoilemisen, edeltävän piispainkokouksen linjausten mukaisesti.

    Syyksi yli 40 000:n jäsenen kirkosta eroamiseen loppukesästä on helpolla tulkinnalla mainittu kristillisdemokraattien puoluejohtajan Päivi Räsäsen televisioesiintyminen. Monenkohan ero sittenkin johtui kirkon aikapäiviä sitten valitsemasta linjasta, vasemmistolaisia sympatiseeraavasta. Niin ainakin omalla kohdallani eroperuste näin ratkesi 72 vuoden jäsenyyden jälkeen, tultuani koti-Karjalassa viimeisenä rauhanvuonna 1938 liitetyksi kasteella Koiviston seurakuntaan. Viimeinen siteeni rakkaaseen Karjalaan katkesi näin. En halunnut lähes 900 euron vuotuista kirkollisveroa maksaa minulle vieraalle vasuri-ideologialle. Yhdet puoluepoliittiset vaalit, seurakuntavaalit, vältän näin.

    Toinen peruste erolle oli naispiispan sukupuolten tasa-arvolain vastainen valinta. Pastoraalitutkintoa vailla ollut naispuolinen teologian maisteri, vailla johtamiskoulutusta ja -kokemusta edes seurakuntatyössä, vastakilpailijana miespuolinen kirkkoherra, teologian tohtori ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professori, lienee menestynyt edeltäjänsä piispa Eero Huovisen suosikkina, ”mansikkatyttönä”. Paljonko puoluepolitiikkaa oli ratkaisun taustalla?
    Mikäli puoluepoliittinen painotus kansankirkossa jatkuu, saattaa eroalttius kirkosta vain kasvaa. Katse on nyt toisen kansankirkon, ortodoksikirkon suuntaan. Siellä ei esiinny häiritsevää riitelyä naispappeudesta tai homojen ja lesbojen siunaamisesta/vihkimisestä, jotka tavoitteet vihreiden kansanedustaja Kirsi Ojansuu juuri ilmoitti julkisuudessa seuraavina ev.lut.kirkossamme toteutettaviksi tavoitteiksi.

Jätä kommentti

css.php