Tiede ja tutkimus ääneen luonnonvarapolitiikassa

Luonnonvarat ovat Suomelle suuri mahdollisuus, mutta tämä tosiasia unohtuu usein julkisessa keskustelussa ja linjauksissa. Myös metropolialuekeskeisyys vääristää todellisuutta, sillä vaikka suurin osa väestöstä asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla, löytyvät suurimmat luonnonvaramme muualta Suomesta.
Metsät, kiviainekset, mineraalituotanto, puhtaat vedet, viljelykelpoinen maa sekä erilaiset luonnontuotteet muodostavat varsinaisen aarreaitan, jonka kestävä ja vastuullinen hyödyntäminen on Suomen tulevaisuuden kannalta oleellista. Häme on luonnonvarojen osalta harvinaisen rikasta, sillä meiltä löytyvät mm Suomen suurimmat maa-ainestenottoalueet, runsaat pohjavesivarat sekä mittavat maa- ja metsätalousalueet.
 

Valtioneuvoston syksyllä 2010 valmistunut luonnonvaraselonteko antaa eväitä tulevaisuuden luonnonvarapolitiikalle, joka onkin toistaiseksi ollut hakusessa niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Selonteko asettaa Suomen luonnonvaratalouden visioksi vuodelle 2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullisen edelläkävijyyden. Tämä visio ei onneksi ole utopiaa vaan täysin mahdollista toteuttaa.
 

Suomi kuluttaa tällä hetkellä luonnonvaroja henkeä kohti enemmän kuin mikään muu EU-maa. Meillä on mistä ottaa, ja olemme toistaiseksi käyttäneet luonnonvarojamme täysin kestämättömästi.
Pitkäjänteinen ja kokonaisuuden kannalta kestävä ratkaisu löytyy luonnonvarapolitiikasta, joka yhdistää talous-, ympäristö-, energia- ja ilmastopolitiikan viisaudet sekä perustuu luonnonvaraosaamiseen ja faktoihin. Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila totesi Tekniikka ja Talous-lehdessä 28.1.2011, että tieteen ja tutkimuksen ääni pitää saada vahvemmin näkyviin poliittisessa päätöksenteossa. Osaajia on siis kuunneltava ja heidän näkemyksilleen on annettava painoarvoa.  Politiikka,  jossa politikointi menee faktojen edelle ei ole tätä päivää, joten luonnonvarapolitiikankin pohjana on oltava tieteellinen tieto eikä harhaluulo.  Meidän on keskityttävä energiatehokkuuteen ja -säästöön sekä erityisesti biotalouden, mineraalitalouden ja vesitalouden kehittämiseen. Meidän on noustava arvokkaiden luonnonvarojemme vastuullisiksi ja kestäviksi hyödyntäjiksi osaamisemme kautta. 
 
Suomen luonnonvarojen mittamaton ympäristöllinen ja taloudellinen arvo kasvaa globaalissa maailmassa, kun niiden hyödyntäminen ja suojelu ovat tasapainossa.  Seuraavalla hallituksella on ratkaisun avaimet käsissään myös luonnonvarapolitiikassa. Oikeista ratkaisuista hyötyy myös koko Häme.

Julkaistu HäSa:n mielipideosastolla 14.2.2011

4 kommenttia artikkeliin “Tiede ja tutkimus ääneen luonnonvarapolitiikassa”
  1. avatar Osmo sanoo:

    Hei Lulu

    Hyviä ja kantaa ottavia blogikirjoituksia – tykkään!

    Tuosta tieteen hyödyntämisestä päätöksenteossa olen ihan samaa mieltä. Asiantuntijoita kannattaa kuunnella, koska sitähän varten ne ovat olemassa. Joskin tiedemaailmassakin on käsittääkseni monesta asiasta ristiriitaisia koulukuntia.

    Kysyisinkin, että minkälaiseen tieteelliseen tietoon perustuu esimerkiksi tekemässäsi lakiehdotuksessa ”koko vesihuoltomme perustuu pääosin laadukkaan ja edullisen pohjaveden käyttöön”? Ja mitä tuo pohjavesivarojen taloudellinen arvo ja sen hyödyntäminen tarkoittaa?

    Nimimerkillä Potentiaalinen äänestäjä 🙂

  2. avatar Lulu Riikonen sanoo:

    Iltaa Osmo!

    Kiitos palautteesta.
    Tietoja pohjavesialueiden hyödyntämisestä ja esim pohjavesivarojen antoisuuksista / potentioaalisista antoisuuksista on koottu erilaisiin rekistereihin. Pohjavettä ei tarvitse juurikaan käsitellä ennen sen käyttöönottoa toisin kuin pintavettä. Tämä selittää edullisuuden.

    Puhtaat pohjavedet ovat joissain maissa enää muisto, joten esim siihen peilaten ovat meidän pohjavesivaramme jo nyt mittaamattoman arvokkaita. Luonnonvarojen ehtyminen vaatii meiltä luonnonvarapolitiikkaa, jossa hyödyntäminen on kestävää ja vastuullista sekä suojelu ja hyödyntäminen tasapainossa. Kansallisomaisuutta ei pidä kuluttaa ja myydä hetken huumassa.

  3. avatar Osmo sanoo:

    Moi Lulu ja kiitos vastauksestasi!

    En tosin ihan ymmärrä, millä tavalla vastaukset liittyvät kysymyksiin.

    Jos puhutaan pohjaveden hinnasta (mikä ei käsittääkseni edes ollut puheenaihe) niin on varmasti totta, että käsittelykulut ovat pintaveden vastaavia pienemmät. Lyhyen Internet-surffailun perusteella Suomen pintavesilaitoksilla veden hinta on kuitenkin alhaisempi kuin pohjavesilaitoksilla.

    Kysymykseni liittyi lakialotteeseen, josta saa yksiselitteisesti käsityksen, että Suomen koko vesihuolto perustuu pohjaveteen. Väite olisi varmaankin ollut ihan perusteltu 100 vuotta sitten. Jo pelkästään kolme suurinta vesilaitosta (HSY, Tampere, Turku, jotka tunnuslukujensa perusteella vastaavat määrällisesti suuresta osasta koko Suomen talousveden tuotannosta) ovat nykyisin talousveden osalta pintaveden varassa.

    En todellakaan halua sanoa, etteikö pohjavesien suojelu ja luonnonvarojen kestävä käyttö olisi yksi yhteiskuntien tärkeimmistä tehtävistä – halusin vain kommentoida silmiinpistäviä outouksia lakialoitteesta. Minusta lakialoitteen pohjustuksen olisi voinut perustaa peräänkuuluttamaasi tieteellisesti tuotettuun tutkimustietoon.

    Kiitos hyvästä keskustelusta 🙂

    PS. Onko joku muuten myymässä ”kansallisomaisuutta hetken huumassa”?

  4. avatar Lulu Riikonen sanoo:

    Iltaa Osmo,

    Puoluekokousaloitteessa jonka laadin todetaan ”Suomi on täysin omavarainen vedenhankinnan suhteen ja koko vesihuoltomme perustuu pääosin laadukkaan ja edullisen pohjaveden käyttöön….” Kyse ei siis ollut lakialoitteesta vaan puoluekokouksen hyväksymästä aloitteesta.

    Vesilaitosten jakamasta vedestä noin 60 prosenttia on pohjavettä (tulkinta kysymys, onko tämä pääosin vai ei). Haja-asutusalueilla käytetään lähes yksinomaan kaivoista tai lähteistä saatavaa pohjavettä. Kyllä tämä on ihan faktaa:)

    Kansallisomaisuuden eli luonnonvarojemme myymisestä keskustellaan jatkuvasti eli siitä missä kulkee raja. Mitä myydän, myydäänkö laisinkaan ja millä hinnalla?

    Kiitos samoin hyvästä keskustelusta.
    t.Lulu

Jätä kommentti

css.php