Luiseva lainanhoitolautakunta

Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 26.8.2011

Elämänlaatulautakunnassa eli kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa mättää muukin kuin nimi. Lautakunnan toimintakate on kuluvana vuonna noin 14,7 miljoonaa euroa ja muihin lautakuntiin verrattuna varsin luiseva. Suurin osa menoista koostuu kulttuuri- ja liikuntapalveluiden hankkimisesta. Summasta on myös joka vuosi sidottu etukäteen hyvä määrä euroja lainanhoitoon, sillä valtuusto vuosimallia 2005 -2008 päätti, että kaupunki antaa avustusta kaikensorttisten lautakuntaa liippaavien lainojen hoitoon missä taloustilanteessa hyvänsä. Valtuusto lupasi mm ”varautunut osoittamaan avustuksia lainanlyhennyksiä ja korkoja vastaavan määrän”.  Erilaisia avustuksia maksetaan kuluvana vuonna 6,4 miljoonaa euroa. Suurin lainanhoitopotti kohdistuu Liikuntahalli Oy:n lainanhoitokuluihin, joita piisaa vuosittain rapiat 800 000 euroa. Tästä summasta osa maksetaan suoraan lautakunnan avustuksena ja osa kaupungin budjetin investointipuolelta, sillä lainan lyhennyksiä ei voi maksaa varsinaisina avustuksina tai verottaja iskee ikävästi. Toiseksi suurin lainanhoitopotti on Hämeenlinnan Kaupunginteatterit Oy:llä, mutta se on tällä hetkellä vain vajaat 160 000 euroa vuodessa. 
Lautakunnan perimmäinen tehtävä on palvella olemassa olevien resurssien puitteissa asukkaita ja tuottaa elämänlaatupalveluita. Lainanhoitokulujen makselu ei kuulu perimmäisiin tehtäviin. Palvelut, jotka tasa-arvoisimmin tuovat asukkaille fyysistä ja henkistä hyvinvointia sen sijaan kuuluvat kärkeen. Uimahallit, ulkoliikuntapaikat ja kirjastot taistelevat mitaleista. Hämeenlinna onkin kehittynyt varsin houkuttelevaksi kulttuuri- ja liikuntakaupungiksi, eikä näitä erisorttisia hyvinvoinnin edistäjiä tule asettaa vastakkain. Pytinkien prameudessa mitattuna näin ei ole tapahtunutkaan.
Kaupungin taloustilanne on hälyttävä ja lisälainojen ottaminen hyvin kyseenalaista oli investointikohde mikä hyvänsä.  Pääosa pytingeistä ja niiden korjaamisista on valitettavasti rakennettu lainarahalla. Jatkuva lainanotto on kuitenkin saatava loppumaan ja menojen kasvu on rajattava pariin prosenttiin. Lisävelkaa on kertynyt tämän vuoden aikana jo 8,3 miljoonaa euroa eikä loppua näy.
Hyvänä järjen koetuskivenä nykyisessä taloustilanteessa voidaan pitää Pullerin uuden liikuntahallin rakentamista. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että uusi halli tarvitaan erityisesti harrastajamääriltään Hämeen suurimman liikuntalajin eli jalkapallon turvaamiseksi. Pullerin vanha, haiseva ja rakenteiltaankin kurjassa kunnossa oleva halli ei millään täytä nykyisiä harrastustarpeita taikka riitä kasvavaan kysyntään. Hämeenkaarikin on tullut eläkeikään.
Pullerin uuden hallin kustannusarvio (=lisälainantarve) on tällä hetkellä sama kuin koko elämänlaatulautakunnan toimintakate eli 14,7 miljoonaa euroa. On myös todennäköistä, että rakentamiskustannukset paisuvat kilpailutuksen ja toteutuksen yhteydessä. Hallin vuosittaiset lainanhoitokulut tulisivat nykytiedoin olemaan vähintään 1,2 miljoonaa euroa ja käyttökustannukset 0,5 miljoonaa euroa. Tätä taustaa vasten ei ole kovin todennäköistä, että uusi halli nousee yhteisistä ponnisteluista huolimatta aivan lähivuosina ellei talous yllättäen kohene vastoin kaikkia ennusteita.
Jalkapalloilijat ovatkin tuoneet esiin huolensa asian tiimoilta matalalla profiililla turhia riehumatta. Alan harrastajat ja ammattilaiset ymmärtävät, että suuren halli-investoinnin toteutusaikataulu horjuu. Jotain muuta on keksittävä. Luisevalla lautakunnallakin on lyhyesti sanottuna vitsit vähissä, mutta koska sekin haluaa esimerkiksi turvata lasten ja nuorten lähivuosien jalkapalloharrastuksen kannattaa kaikkien pistää töpinäksi eri tyylillä.
Ja löytyyhän se ratkaisu, kun niin halutaan: jalkapalloväen kauan kaipaama lämmitetty jalkapallonurmikenttä saataisiin rakennettua nopealla aikataululla yhteiseksi iloksi. Kentän rakennuskustannukset ja käyttökustannuksetkin olisivat vain pari prosenttia uuden hallin kustannuksista. Laadukas pikaratkaisu, joka täydentäisi tulevaisuudessa uutta hallia. Koko ajan on kuitenkin myös tehtävä töitä sen eteen, että liikkujat saavat ansaitsemansa hallin, mutta sen rahoituspohjaa ja hallintaa on mietittävä vielä uudelleen.
Investointipäätösten ei siis tarvitse olla massiivisia ollakseen asiakaslähtöisiä ja tarpeet täyttäviä. Varsinkaan kun luiden päällä ei enää ole lihaa.

 

 

7 kommenttia artikkeliin “Luiseva lainanhoitolautakunta”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tervehdys Lulu,

    eli painetussa VU:n kolumnissasi oli tekonurmen ja uuden hallin kustannusten suhteessa pilkkuvirhe? Puronahon ja Viljasen samassa lehdessä esittämien lukujen mukaan tekonurmen kustannukset olisivat 3-5 % uuden hallin hinta-arviosta. Ero on joka tapauksessa merkittävä, ja puoltaisi tässä tilanteessa pienemmän investoinnin tekoa, jos jotakin on kuitenkin tehtävä.

    Investoinneista ja lainanhoitokuluista sen verran, että kun investointi on velaksi tehty, pitää se tietysti jossakin aikataulussa maksaa. Hämeenlinna onkin kasaamassa itselleen lainanhoitotaakkaa, joka puraisee pahasti jos talous kyykkää. Ja se kyykkää paraikaa.

    Mainitset, että lainan lyhennyksiä ei voi maksaa varsinaisina avustuksina tai verottaja iskee ikävästi. Toteat myös, että edellinen valtuusto on ”varautunut osoittamaan avustuksia lainanlyhennyksiä ja korkoja vastaavan määrän”. Aiheestahan viime syksynä jäähallijupakan yhteydessä kirjoiteltiin.

    Edellisen valossa esim. jäähalliyhtiön taloutta hoidetaan ja tasetta rakennetaan täysin käsittämättömällä tavalla. Yhtiö tekee lähtökohtaisesti tappiota. MIKSI siis yhtiö haluaa kerätä poistopohjaa ja tehdä poistoja investoinneista, joista se ei maksa senttiäkään? Valtuustohan on kirjaimellisesti luvannut maksaa pääoman ja korot, ja tosiasiassa toimii niin! Tilanne olisi rahanpesijän märkä uni, mutta jäähalliyhtiössä ei ole siitäkään kyse.

    Jos kaupunki antaisi rahan yhtiölle investointiavustuksena, mistä faktisesti on kyse, verottaja ei pureskelisi yhtiötä millään tavalla, tase kehittyisi järkevästi, ja valtuuston olisi paljon helpompi pysyä kärryillä, mitä yhtiössä mikin asia maksaa – ja siitähän se kenkä taitaa puristaakin.

  2. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    En voi, kun ihmetellä jos kaupunki todella on valmis tässä taloustilanteessa ottamaan sellaisen riskin, että joku Pulleri halli pistetään pystyyn. Kuinka kauan meillä odotettiin uutta teatteriakin, varmaan 40 vuotta. Ymmärrän hyvin, että Hämeenkaari on tiensä päässä, ja Pulleri hallia voisi varmaan käyttää muuhunkin, kun pelkkään jalkapalloon, mutta kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa.
    Huimaa olla tässä kaupungissa yrittäjänä, jos kaiken muun rahan menon lisäksi tehdään vaan lisää lainaa.

    Inkeri Valtonen

  3. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kari Ilkkala korjasikin kommentissa nro 1 Lulun pilkkuvirheen. Halliin verrattuna puhutaan ulkokenttien rakentamisessa muutaman prosentin kustannuksesta.

    Hiekkatekonurmea pidetään kannattavana liikuntainvestointina. Perustamiskustannukset ovat siedettäviä, hoitokulut vähäisiä ja käyttöpäivät vuodessa aivan eri luokkaa kuin luonnonnurmikentillä.

    Mielestäni suositeltavin ratkaisu Pullerin suhteen olisi tehdä heti päätös kahden hiekkatekonurmen rakentamisesta: toinen lämmitettävä ja toinen sellaisenaan. Lisäksi jos yksi Suomen parhaista ja suurimmista hiekkatekonurmista eli Hämeensaaren Sininen Laguuni tuhotaan, tarvitaan Pullerille sen korvike.

    Monitoimiliikuntahalli kaikkien sisälajien tarpeisiin syntyy omassa aikataulussaan eikä sen tarvitse olla kytköksessä ulkokenttien kehittämisen kanssa.

  4. avatar Jari Ranne sanoo:

    Mainitsemasi järjestelyt, joissa Oy:n lyhennys- ja korkakuluja maksetaan milloin minkäkin momentin kautta on tehnyt yksinkertaisista asioista epäselvempiä ja vaikeammin seurattavia.

    Ja mitä uusiin investointeihin tulee, niin suu säkkiä myöten. Vaikka julkisen sektorin taloudenhoidossa on omia erityispiirteitä, niin velka-asioissa pätee sama kuin yksittäisillä ihmisillä: velasta ei pääse eroon lisäämällä velkaa.

  5. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Semmoinen nippelinäkökulma pienen käyttäjän kannalta. Istuin kuuntelemassa Niinistön Saulin luentoa Turengin kirjaston kahviossa.
    Pientä pipopäätä vaelsi ohitseni sählymailat kainalossa urheiluhalliin. Vieressäni istuva nainen, – Minun poikani asuu HML, silti on halvempaa tuoda pojat tänne autolla pelaamaan sählyä. Hämeenlinnan maksut ovat niin paljon kalliimmat.
    T. Riitta

  6. avatar Riikka Helenius sanoo:

    Hei.

    Totta, mitä kirjoitatte.
    Aika luisevahan se on lautakunnan tilausbudjetti.
    Olen muistaakseni joskus aiemmin kommentoinut Leo Leppäsen blogissa, että Pullerin ulkoalueen jalkapallo-olosuhteet tarvitsevat kehittämistä, mutta se voidaan hoitaa ihan kohtuukustannuksin.
    Olen esittänyt usein (lähes kyllästymiseen asti) elämänlaatulautakunnan kokouksessa, että uuden urheilutalon rakentamista on syytä lykätä tässä taloustilanteessa ja toteuttaa rakentaminen kaupungin taloudellisen tilanteen sen paremmin mahdollistavana ajankohtana.
    Hyvä, että aletaan pohtia erilaisia investointi- ja rahoitusvaihtoehtoja.

    T. Riikka

  7. avatar Jur.kand. sanoo:

    SKEITTIRADAT KÖYHIEN LAPSILLE!

    He iskivät taas, vuoden tauon jälkeen, nytkin linjabussipysäkillä, nuo kaksi esiteini-ikäistä tähtisilmää risoine skeittilautoineen. ”No , mitäs pojat”, kysyin tähtisilmiltä vuosi sitten.” Kun ei ole skeittiratoja kuin Anttilan takana, ja kotoa ei saa edes bussirahaa”. Lieneekö siellä kotosalla koulun jälkeen muutenkaan niin vetovoimaista, jos iskä on duunia vailla ja kaljoittelee ja äiti toimeentulohuolien ahdistama. Lupasin silloin yrittää ottaa yhteyttä kaupunginjohtajaan, lapsiperheelliseen, kaupungin ulkoiseen olemukseen panostaneeseen. Myönsin tähtisilmille peräytyneeni – innoparkit ja kaikki. ; ei yksi kaupunginjohtaja kaikkeen repeä!

    Siis, jospa johonkin itäisen kaupungin puistoon saisi edes yhden skeittiradan tai kaksikin. Mietinpä perussuomalaisiakin, jotka ymmärtävät, ettei kaikilla perheillä ole varaa elitistiseen jääkiekkoiluun tai pullerihalleihin kalleilla harjoittelumaksuilla.

    Nyt siis pojat tunnistivat ”skeittiratatädin” – näin tittelöivät, mikä arvonnousu! Tivasivat toimenpiteitäni, vaikka vakuutin jo vuosi takaperin, etten ollut politiikkotäti. Sanoin kyllä silloin, että katsotaan. Myönsin nyt, että olin asiaa pohtinut, josko sponsorit kuntavaalien alla auttaisivat kaupunkia tässä asiassa ja tässä budjettiahdingossa. Mietin jopa kirkkopuistoon skeittirataa. Sanoihan Jeesus, että sallikaa lasten tulla tyköni. Mitenkä on, kirkkoherra?

    Jättäkää nyt ne pullerit ja ottakaa köyhien lasten asia omaksenne! Pannaan skeittiratakeräys pystyyn kaikkien puolueiden vaaliteltoilla ja yritetään saada iloa syrjäytyneille lapsillekin. Ensi vuonnahan on kahdet vaalitkin. Hei, mitä te nuorisotyöntekijät kuuden kunnan voimalla siellä kaupungintalolla läppäreiden äärellä puuhailette? Jalkautukaa! Tunnetteko köyhien lasten asian omaksenne? Vai saatteko toimia vain erinomaisten lautakuntienne kyläpäälliköiden ideoiden pohjalta? Tehkää nyt jotain konkreettista! Talvikin kaatuu päälle. Saisipa edes maauimalan kaupungin keskustaan Hämeenkaaren tilalle syrjäytyneille nuorille ja yksinäisille senioreille. Ahvenisto on liian kaukana, sen bussimaksun päässä.

Jätä kommentti

css.php