Äiti, meilläkin on homekoulu

Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 23.9.2011

 

Koulujen alku on aina hyvin jännittävää aikaa.  Uudet kaverit, uudet reput, uudet kouluvaatteet  ja uudet homekoulut virittävät syksyiseen tunnelmaan. Jännitys nousi kotonamme huipputasolle, kun ekaluokkalainen tuli pari päivää sitten koulusta kotiin ja koilotti huolen ryppy silkkiotsallaan, että  ”meidän kouluilma tekee sairaaksi”. Niskavillani nousivat pystyyn ja huolenryppy siirtyi äidin otsalle.
Koulutiedotteessa oli todettu vielä 8.9, että ”tämänhetkisen tiedon valossa, työskentelyn katsotaan sisätiloissa olevan turvallista”. Tilanne oli siis muuttunut radikaalisti reilussa viikossa. Nuorimmaiseni yltiörehellinen suusanallinen viesti Tuomelan koulun tilanteesta sai vahvistusta repusta löytyneestä tiedotteesta ja muutamasta puhelinsoitosta.

Kaikki lapseni käyvät siis homekoulua. Ei sitä muuksikaan voi kutsua, eikä asiaa pidä hyssytellä, jos koulutiedotteessa todetaan, että sisäilmasta on kesällä löytynyt homeitiöitä. Lisäksi koulun henkilöstöä on jo sairastunut eikä koululta enää löydy terveellisiä ja turvallisia väistötiloja. Astmaatikon äitinä odotan huolissani, mutten suinkaan tumput suorana miten koululaiset reagoivat.
Omien lasteni ja heidän kavereidensa perheiden kohdalla tämä homejuttu on jo toinen. Ensimmäinen homekokemus alkoi vuonna 2007 kun kaksi nuorinta lasta aloittivat Hätilän surullisenkuuluisassa homepäiväkodissa. Siitä alkoi vuosien evakkoaika, joka lopulta päättyi Kutalantien hienon päiväkodin valmistumiseen. Case closed toistaiseksi.
Tuomelassakaan ei auta suunnittelu tai erilaisten huolestuneiden työryhmien kokoontuminen vaan  oikea tekeminen. Kunnostuksen suunnittelu tulee aloittaa viipymättä ja ensi vuoden investointibudjettiin on tungettava Tuomelan koulun kunnostusrahaa.  Pelkkä suunnitteluraha ei riitä.
Kaupunkien pitää ensisijaisesti huolehtia omistuksessaan olevasta rakennuskannasta. Kukaan yksityinen kiinteistönomistaja ei olisi niin huoleton, että antaisi valtaisan omaisuutensa rupsahtaa  terveyttä uhkaavaan tilaan. Turhista ja kalliilla rahalla ylläpidettävistä rakennuksista täytyy tietysti päästä eroon, mutta niistä, jotka ovat välttämättömiä on pidettävä hyvää huolta. Kun rakentamista varten on joka tapauksessa otettava lisälainaa , on priorisoitava asukkaiden kannalta keskeisiä kohteita. Näitä kaupungin investointilista pullottaakin, mutta usein ollaan jo valitettavasti sammuttamassa tulipaloa. Hämeenlinnan Tuomelan tapaus on vain yksi muiden joukossa, eikä taatusti viimeinen.
Suomessa ei toistaiseksi ole Amerikka  -tyylistä vahingonkorvauskulttuuria, mutta ilman sitäkin painetta home haiskahtaa aina liian kalliilta. Homehenkosten myötä voi mennä terveys, eikä sitä pysty koskaan korvaamaan rahalla.

Jätä kommentti

css.php