Halaa minua

Kolumni julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 21.10.2011

Muistot vuosien takaa tunteineen ja hajuineen tulvahtivat vahvoina mieleeni viime maanantaina. Pääsin tutustumaan Tuuloksen ja Lammin vanhainkoteihin ja palvelutaloihin sekä Lammin sairaalaan. Kurkkua kuristi, kun 90-vuotias mummu katsoi silmiin ja totesi, että hyvä täällä on olla, mutta olisi vielä parempi, jos vieressä olisi useammin joku pitämässä kädestä kiinni. Koskettamassa.

 
Olin lukio- ja opiskeluaikana useampana kesänä töissä vanhainkodeissa, sijaistin sairaala-apulaisia ja kotiavustajia.  Autoin minkä nuorena tyttönä osasin. Vanhat ihmiset iloitsivat kun sama lettipää-tyttö tuli laittamaan papiljotit päähän kevein käsin, syöttämään kiireettä tai siivoamaan kodin, jossa yleensä joutuu olemaan yksin. Usein teki mieli ottaa pieni, hauras mummo syliin kuin lapsi ja lohduttaa. Istua uupuneen ukin seuraan kuuntelemaan muistoja menneisyydestä. Antaa aikaa ja läheisyyttä.
Muistan kun kuiskutteleva suosikki-mummuni, vanha kansakoulunopettaja kuoli. Itkin, koska mummo oli kuollut yksin. Rauhoituin kun konkarityöntekijä tuli lohduttamaan ja halasi minua. Johto ja työntekijät tekivät töitä sydämestä ja toistensa tukemana. Eivät olleet ”vain töissä täällä”, kylmiä ja kovia vaan oikeasti läsnä toisilleen ja asiakkailleen. Maanantain tutustumiskohteissa aisti tuon vuosien takaisen tunnelman ja välittämisen, mutta myös huolen omasta jaksamisesta.

 
Vanhuspalveluiden asiakasmäärät jokaista työntekijää kohden ovat Hämeenlinnassa paperilla pääosin samantasoisia ja lakien mukaisia. Eroja työyhteisöjen välillä löytyy erityisesti johtamisessa, työn kuormittavuudessa ja työssä jaksamisessa. Yhteisöissä, joissa johdetaan pätevästi, kannustavasti ja eettisesti voivat niin työntekijät kuin asiakkaatkin hyvin. Osaajat keskittyvät ydintehtäviin, jotka määräytyvät lakien, määriteltyjen laatutasojen ja arvojen perusteella. Tietotekniikka ei ole byrokraattinen pakkopulla vaan kätevä työkalu. Hyvältä vaikuttaa ja on myös totta lukuisissa työyhteisöissämme.

 
Vanhustenhuollossa kuten monilla muillakin aloilla on kuitenkin parantamisen varaa. Aina löytyy niitä, joille mikään ei riitä, mutta esimerkiksi asiakkaiden palaute pitää ottaa tosissaan.  Vanha klisee, ”tarvitaan lisää tekeviä käsiä” auttaa joskus, mutta usein ratkaisu löytyy johtamisesta. ”Huonot johtajat tuhoavat alaistensa terveyden, onnellisuuden, uskollisuuden ja tuottavuuden”, kuten Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinenkin totesi kerran kolumnissaan. Hyvä esimies sen sijaan saa ihmeitä aikaan. Näihin pieniin ihmeisiin törmättiin myös Tuuloksessa ja Lammilla. 

 
Kuntien peruspalveluiden on siis oltava kunnossa, mutta välittämistä ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Vanhuus ei muutu eivätkä (ikä-) ihmisten hartaimmat toiveet vaihdu vaan pysyvät vuosikymmenestä toiseen samankaltaisina; kukaan ei halua jäädä henkisesti tai fyysisesti yksin.  
Meidän pitää siis antaa aikaa ja läheisyyttä. Muistaa halata toisiamme ja vaikka vain sipaista ryppyistä tai siloista kättä, sillä kosketus rauhoittaa ja tuo turvallisuudentunnetta. Tuskinpa kukaan sitäkään voi kieltää, että vilpitön halaus myös antaa voimia ja pistää säteilemään ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Halataan siis, muttei teeskennellen.

2 kommenttia artikkeliin “Halaa minua”
  1. avatar Arthur sanoo:

    Hei Lulu !

    Olipa liikuttava tarina. Ei välittämistä ja inhimillistä lämpöä ole tässä kovenevassa maailmassa varmaan koskaan liikaa. Jos päivä on alkanut jostain syystä harmaiden sävyjen saattelemana, niin sen voi monesti kirkastaa pelkästään lajitoverin hymy tai ystävällinen sana.

  2. avatar Aino Hirvijoki sanoo:

    Totta Lulu!
    Hyvä esimies saa aikaan paljon ja hoivatyössä tarvitaan ammattitaitoa. Julkisten palvelujen iso haaste on se, että vastuullisissa tehtävissä olevilla on sopiva ja riittävä koulutus. Hämeenlinnassa on ponnisteltava myös ammattitaitoisen henkilöstön saamiseksi myös sijaisuuksia hoitamaan. Hienoa, että olet mennyt itse rohkeasti katsomaan hoivattavia ja hoitajia!

Jätä kommentti

css.php