Elinkeinoelämän kalifinpallit yhteen

Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisten kolumnina 18.11.2011

Elinkeinoyhtiöiden rooli on parhaillaan niin paikallis- kuin valtakunnantasollakin suurennuslasin alla. Vaikuttavuutta ja työllistävyyttä on kyseenalaistettu ja ihan syystä. On arvioitu, että esimerkiksi suuri osa elinkeinoyhtiöiden kautta pienyrittäjille tarkoitetuista hankerahoista olisikin lipsahtanut väärään osoitteeseen. Parhaaseen lopputulokseen päästäisiinkin, jos rahaa ja tietoa ohjattaisiin suoraan aloitteleville yrityksille ja niiden pilotteihin. Tuettujen yritysten liikevaihto voisi tällöin olla moninkertainen verrattuna tukemattomiin.
 

Elinkeinoyhtiöiden tuottaman hyödyn osalta on erittäin tärkeää, että kehittäjäpiiri on laaja. Pieni sisäänlämpiävä porukka, jossa pyörivät aina samat kehittäjät ei edistä yrittäjien asiaa. Uudet avaukset, ideat ja luovuus tulisikin ottaa laajemmin käyttöön ja elinkeinoyhtiöiden tulisi katsella ympärilleen ennakkoluulottomammin. Tuhannesta ideasta vain muutamalle löytyy innokas ja osaava yrittäjä, joka vie ideaan eteenpäin ja jalostaa sen menestystuotteeksi. Epäonnistumisia tulee aina vastaan, mutta sinnikäs ponnistelu synnyttää helmiä myös Hämeenlinnan seudulla.
Vastemielisiin ”ideavarkaisiin”  törmää aina välillä ja moni yrittäjähenkinen tekijä onkin oppinut kantapään kautta, että oma helmi kannattaa pitää piilossa kunnes sen voi itse laittaa markkinoille. Moraalittomat varkaat on aina syytä tuomita.
 

Elinkeinoyhtiöillä on myös haasteena saada pykättyä kunnollisia ja yrittäjävaikutuksiltaan reilusti myönteisiä hankkeita. Yllätyksiä voi nimittäin tulla mm takaisinperittävien EU-tukien muodossa, elleivät hankkeet toteudu projektisuunnitelmien mukaan. Vaikeuksia toteutumisen osalta löytyy mm projektisuunnitelmien kohdassa ”työllistävä vaikutus” ja ”hankkeen aikana syntyvien uusien yritysten määrä”.
 

 

Hattulan ja Hämeenlinnan oman Kehittämiskeskus Hämeen tehtävänä on edistää seudun elinkeinopolitiikkaa ja lisätä alueen vetovoimaisuutta, kilpailukykyä sekä kansainvälisyyttä. Hämeenlinnan kaupungin tilausbudjetissa yhtiölle on asetettu melko poskettomia tavoitteita:
”Yritysalueiden profilointi, sijoittumispalvelut uusille ja jo täällä toimiville yrittäjille, elinkeinoelämän koordinointi seutukunnalla. Tavoitteena 300 uutta yritystä!”
 

Visioita ja tavoitteita pitää tietenkin aina olla, mutta kohtuus kaikessa.
 

Kehittämiskeskuksen kalifi Heikki Hietasen karavaani suuntaa Vierumäelle ja tavoitteet jäävät odottelemaan uutta kalifia kalifin paikalle ja ihmeidentekijäksi.  Vai kannattaisiko sittenkin yhdistää Innoparkin ja Kehittämiskeskus Hämeen voimat elinkeinoyhtiöinä? Voisiko turhat palatsit purkaa ja pistää kalifien pallit yhteen?
 

 

7 kommenttia artikkeliin “Elinkeinoelämän kalifinpallit yhteen”
  1. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei Lulu,

    Esittämäsi ajatus blogisi lopussa on mielenkiintoinen ja varmasti tarkastelemisen arvoinen. Aina välillä rakenteiden toimivuutta on arvioitava.

    Ideassasi on kuitenkin yksi iso este. Hattula on Kehken, mutta ei Innoparkin osakas. Jos ajattelit yhtiöiden fuusiota, niin se merkitsisi, että Hattulakin joutuisi kantamaan Innoparkkiin sisältyviä riskejä. Uskallan epäillä, että tämä ei ole läpivietävissä kunnan päättävissä elimissä.
    t. Kari V.

  2. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Minulle tuli sama asia mieleen kuin Kari Ventolalle.

    Kehken tulisi olla seudullinen kehittämisyhtiö, jossa hoidetaan myös projektitoiminta. Kunnat päättäisivät projekteihin osallistumisesta tapauskohtaisesti. Mallia voisi hakea esimerkiksi Forssan Seudun Kehittämiskeskuksesta, josta oppia ovat käyneet hakemassa useat tahot.

    Kaupungilla tulisi olla vain yksi yhtiö, joka vuokraa yrityksille omistamiaan kiinteistöjä ja toimitiloja. Sen toimialaan ei kuuluisi muu toiminta. Tämän lisäksi kaupungilla olisi tietenkin yritysten kanssa yhteisesti perustettuja yhtiöitä.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Lulu!
    Innopark, Kehke, Seutukeskus, Hämeen Matkailu, Uusyrityskeskus, Keskuskauppakamari, Ely-keskus ja naapureiden viritykset päälle auttavat ja neuvovat elinkeinoelämää. Onkohan tässä jotain päällekkäistä toimintaa?
    Terv. Hessu K.

  4. avatar Jari Ranne sanoo:

    Heikki, puhut asiaa.

  5. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hämeenlinnan kaupunkikonsernissa eheyttäminen eli turhien organisaatioiden ja päällekkäisyyksien purkaminen on ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntäkin. Kehittämiseen liittyvissä asioissa samaten. Näihin(kin) otetaan kantaa par aikaa valtuustoryhmien käsittelyssä olevissa omistajapolittisissa ohjeistuksissa.

    Eri mieltä olen Kehken tavoitteiden realistisuudesta. 2010 Hämeenlinnan seudulla syntyi 420 uutta yritystä, ja lakanneiden jälkeen 225 on nettokasvun luku. Vuodelle 2012 kolmesataa uutta yritystä on siis ihan kohtuullinen tavoite, eteenkin kun kaupungin omilla ratkaisuilla edelleen halutaan lisätä valinnanmahdollisuuksia erilaisissa hyvinvointipalveluissa. Uusia hoivayrityksiä, paikallisia ja hyvin toimivia syntyy toivottavasti lisää, kiihtyvällä tahdilla.

    Terkuin,
    Sari

  6. avatar Jari Ranne sanoo:

    Sari, mites määritellään, miltä osin uusien yritysten syntyminen on minkäkin instanssin ansiota tai syntyvät niistä riippumattakin?

  7. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Iltaa,

    mitenkäs Kehke liittyy aloittaneiden yritysten määrän, tai vielä enemmän yrityskannan nettomäärän tilastolliseen kasvuun?

    Ja hei oikeasti, mittarina uusien yritysten määrä on surkeimpia kuviteltavissa olevia… tästä myöhemmin.

    Yhdenkin yrityksen syntymiseen tarvitaan yrittäjiä, yksi tai useampia. Sitä miten yrittäjä ”syntyy”, ja minkä prosessin kautta tai tuloksena ”protoyrittäjä” lopulta ottaa ratkaisevan askelen, on tutkittu kymmeniä vuosia tutkimusmenetelmien koko kirjolla, laihoin tuloksin.

    Väitän 100% varmuudella, että yksikään yrityspalveluja tarjoava instanssi ei ole koskaan synnyttänyt ensimmäistäkään yrittäjää, eikä siten ensimmäistäkään uutta yritystä, eikä tule niin koskaan tekemäänkään. Yksinyrittäjiksi tms. konsulteiksi pakotettuja yrityspalveluiden työntekijöitä ei lasketa…

    Ihan hiljaa kun mietitte, niin havaitsette, että koko yritysneuvonta- tms. toiminta perustuu karsintaan niiden joukosta, jotka tulevat ovesta sisään jokin ajatus päässään. Rahoittajat ja kaiken karvaiset kehittäjät, asiantuntijat ja yrityspalvelut joiden kanssa aloittava yrittäjä joutuu tekemisiin ad infinitum, vain ja ainoastaan karsivat potentiaalisten yrittäjien määrää etenemästä kohti varsinaista yrittäjyyttä.

    Paremman tiedon puutteessa (ja sanokaa jos tiedätte missä parempi tieto on) voisi arvioida, että prosessissa karsiutuu yhtä paljon elinkelpoisia yritysideoita kuin selviää elinkelvottomia…

    Edellisestä seuraa jo perusopetukseenkin sisään leivottu pseudolooginen ajatus, että yritysten määrän kasvattamiseksi tarvitaan lisää yrittäjiä – yrittäjästä (ainakin oman elämänsä yrittäjästä) on tullut neoliberaalin yhteiskunnan uusi kansalaisen malli. Mutta kuten aikaisemmin totesin, kukaan vain ei tiedä millä lannoitteella pentuja pitäisi kastella, jotta niistä isoina tulisi yrittäjiä… Innokkaan yrittäjyyden edistämisen tuloksena on syntynyt valtava uusi kurjalisto, yksinyrittäjät, joiden joukossa on kuusi (6) kertaa enemmän köyhyysuhan alaisia kuin palkansaajissa.

    Jos otetaan työhypoteesiksi, että Kehken kaltaiset organisaatiot voivat auttaa yrittäjiä ja yrityksiä, ei mittarin todellakaan pitäisi olla uusien yritysten määrä.

    Yrityspalveluiden vaikuttavuutta tulisi mitata esim. seuraamalla kuinka moni palveluita oikeasti käyttäneistä yrityksistä on pystyssä kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä, ja miten niiden liikevaihto, kannattavuus ja työllistävyys on kehittynyt verrattuna palveluita käyttämättömiin verrokkiryhmiin. Suomen ongelma EI ole puute yrittäjistä tai yrityksistä, vaan yritysten kasvun puute.

    Koska kuvattu seuranta vaatii pitkäaikaista systemaattista tiedonkeruuta, tulosten saaminen on sitä kauempana mitä kauemmin vitkutellaan aloittamisen kanssa. Lieneekö tässä vain kuin niin monessa muussakin asiassa, että ellei halua kuulla vastausta, ei kannata kysyä…

    Vaikuttavuuden ja seurattavuuden tavoittelemiselle ja kehittämiselle ei ole eduksi, että samaa soppaa hämmentää järkyttävä määrä kokkeja. Suomessa onkin hermeettinen yrityspalvelu- ja neuvontasektori, jonka yksi lohko elää jakamalla julkista rahaa, ja toinen lohko elää kuluttamalla sen, asiakasyritysparkojen rahoilla vivutettuna.

    Tavoitteena tulee olla kaiken kunnallisen yrityskehitysrahoituksen, jos sellaista päätetään jakaa, kanavoiminen yhden organisaation kautta tiukoin vaikuttavuusvaatimuksin.

Jätä kommentti

css.php