Lihamestari voitti netin

Nuorimman  tyttäreni ensimmäinen kouluvuosi lähestyy loppuaan. Syksy meni ihmetellessä koulun sisäilmaongelmia ja opettajien sairauslomia. Pitkän väännön jälkeen päästiin evakkoon legendaariseen meijerikouluun. Hauskoja juttuja lihamestareista, maitolaitureista ja jättikorkeista pöydistä on siitä asti riittänyt. Lukeminenkin on ollut hupaisaa, kun opettaja on komentanut lukemaan kotiläksyt kolmeen kertaan: ensin yksin ääneen, sitten pehmolelulle ja lopuksi vielä äidille tai siskoille. Ilahduttavaa koulussa on myös ollut liikkumisen, touhuamisen ja ajattelemisen tukeminen. Hiihtokausikin sujahti koulupäivien jälkeen Aulangon laduilla ja Mummunmäen hirveissä hyppyreissä. Netissä tyttö ei äitinsä iloksi juurikaan ole seikkaillut koulussa taikka kotona. Nollaviiveyhteiskunta on ollut kaukana kuopuksen arjesta, mutta todellista vauhtia ja vaarallisia tilanteita on silti riittänyt.

 

Luin Opettajalehdestä 20.4.2012  it –alan tutkijan, luokanopettaja  Antti Pirhosen  mainion haastattelun. Ilahduin kun huomasin, että opetusalan ammattilaisella on samoja ajatuksia tietotekniikan käytöstä koulussa kuin minulla, kolmen alakouluikäisen äidillä. En siis olekaan ainoa, jonka mielestä virikkeitä tulvivassa maailmassamme suurinta ylellisyyttä on levollinen ilmapiiri, jota peruskoulun pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille oppilaille. Erityisen tärkeää koulun rauhallinen oppimisympäristö on niille lapsille, joille koti ei levollisuutta ja turvallisuutta pysty tarjoamaan.

 

”Oppilaat tarvitsevat rauhoittumista, keskittymistä, kädentaitoja ja aitoja kontakteja toisiin ihmisiin. Näiden saavuttamisessa muotiteknologioista on useimmiten enemmän haittaa kuin hyötyä”, Pirhonen toteaa.

 

Netti ja tietokoneet eivät siis saa olla maailman napa. Ne voivat olla hyviä työkaluja, mutta niitä pitää käyttää viisaasti ja ne tulee hiljentää riittävän usein. Mediakasvatusta tarvitaan. Netti kun voi pahimmassa tapauksessa viedä sen ajan, joka muuten käytettäisiin ulkoilemiseen, trampoliinilla hyppelyyn, äidin kanssa nahisteluun tai yhdessä kokkaamiseen. Netti voi myös pitää huolen siitä, ettei aikaa jää hiljaisuudelle, rauhalle tai  luovalle ajattelulle.

 

Meijerikoululla vieraillut salaperäinen lihamestari innosti kuopustani kaivelemaan luontokirjasta esiin pötsin. Pötsin tarkka sijainti ja lisätiedot etsittiinkin sitten yhdessä googlaamalla. Lihamestari  otti kuitenkin selvän voiton netistä, sillä pötsistä ei olisi innostuttu  ilman lihamestarin mielikuvitusta ruokkivaa  olemusta. Itsekään en koskaan vaihtaisi elävää lihamestaria virtuaaliseen. Aitoa kontaktia kun ei korvaa mikään.

Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 4.5.2012

Jätä kommentti

css.php