Ah, kuinka avointa!

Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisten kolumnina 21.9.2012

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen entinen jäsen, KHT-tilintarkastaja Olavi Ala-Nissilä kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla 10.9.2012, jotta yksi suurimmista huolenaiheista niin finanssikriisiin johtaneissa syissä kuin kriisin hoidossakin on avoimuuden puute. Ongelmien peitteleminen ja piilottaminen eivät auta. Toinen Ala-Nissilän timantti on, etteivät mitkään talouden tasapainottamista koskevat päätökset auta, ellei niitä pystytä toteuttamaan. Kirjoitus olisi voinut yhtä hyvin käsitellä Hämeenlinnaa.

1 Avoimuuden puute näyttää olevan kaupungissamme ikuisuuskysymys. Jostain syystä avoimuudesta halutaan tehdä hankala asia. Julkisuuslain tarkoituksen ja hengen mukainen toiminta on kuitenkin helppoa, jos niin halutaan. Toki tiedämme, että organisaatiot ja toimintakulttuurit muuttuvat yleensä hyvin hitaasti, mutta jos johto muuttuu ja toimii lumiaurana, tulevat muut perässä.

Läpinäkyvyyden lisäämisen esteet löytyvät vanhoillisista asenteista ja ajattelutavoista, eivät käytännön toteutusmahdollisuuksista. Jos läpinäkyvyys nähdään kaupungin omistamalle yhtiölle haittana, eletään menneisyydessä. Nyky-yhteiskunnassa läpinäkyvyys on yritykselle mahdollisuus, lisäresurssi ja kehittymistä edistävä voima.

Läpinäkyvyyden lisääminen on mahdollista myös kaupungin omistamissa yhtiöissä. Kaupunginvaltuuston tuleekin tehdä suoraviivainen ja yksiselitteinen päätös: kaikissa kaupungin omistamissa yhtiöissä toimitaan julkisuuslain mukaisesti ja kaupunginhallitus velvoitetaan toimeenpanemaan päätös.

2 Talouden tasapainottaminen. Myös Ala-Nissilän toinen timantti on Hämeenlinnan kohdalla veret seisauttava: kaupunkimme talouden tasapainottamisohjelma ei tule toteutumaan. Ohjelmassa kun esitettiin epärealistisia tavoitteita. Alijäämäennuste pelkästään tälle vuodelle on vähintäänkin 3milj.euroa, jonka päälle tulee kaupungin 8-9 milj. euron osuus Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alijäämistä.

Menot kasvavat edelleen budjetoitua enemmän eikä tulojen varaan voi laskea. Toivomuslistalla olevat verotulot eivät tule nykytiedoin toteutumaan, jonka lisäksi valtion tuet kunnille tulevat supistumaan. Runsaasti harmaita hiuksia aiheuttavat myös vuoden 2013 uudet sitovat poisto-ohjeet.  Vuosia liian pieninä tehdyt poistot kostautuvat ensi vuonna ja tulevat kasvamaan useilla miljoonilla. Omaisuuden myynnin tuotot ovat myös epävarmoja. Tietysti olisi kivaa, jos joku ulkomaan raharuhtinas tulisi ja ostaisi hyvään hintaan käteisellä kaupungin omistamia rakennuksia, maita ja mantuja.

Tilanne on suoraan sanottuna kriittinen, eikä meillä ole varaa jäädä tuleen makaamaan eli vanhojen päätösten ja toimintakulttuurien uhriksi. Kenellekään ei ole tarjolla enää yhtään mitään lisää, koska jaettavaa ei enää ole.

Talouden osalta on keskityttävä kustannusten hallintaan. Uusi, tehokkaampi ja tuottavampi palvelutuotanto syntyy investoimalla ihmisiin, osaamiseen ja prosesseihin. Pelkkä säästökäsky johtaa harvoin aikaisempaa parempaan lopputulokseen.

Muutos on välttämätön.

PS. Huhujakin voi kumota avoimesti: en aio muuttaa minnekään. Hämeenlinnassa olen ja pysyn.

 

Jätä kommentti

css.php